maanantai 15. syyskuuta 2014

Petra-sarja

Eevamaria Halttunen: Petra tanssii (2006)
Petra löytää Petran (2007)
Petra Buddhan poluilla (2007)
Petra ja revontulet (2008)
Drama Forum
Kuvitus: Anna Härmälä

Halusin lukea lapsille toisista kulttuureista ja erilaisista maailmankatsomuksista. Tällaisia kuvakirjoja ei kuitenkaan ollut ollenkaan helppo löytää. Ilahduin, kun löysin  Petra-sarjan. Petra pääsee äitinsä työpaikan, teatterin puvustamon, maagisen peilin kautta tutustumaan neljään eri maahan ja oppii hiukan niiden kulttuureista.

Petra-kirjoja on neljä. Ensimmäisessä osassa (Petra tanssii) Petra pääsee kurkistamaan, kuinka hautajaisia vietetään Senegalissa. Petra löytää Petran -kirjassa päästään Jordaniaan, muslimien aqiqa-juhlaan, jota vietetään kun vauva on viikon ikäinen. Kolmas kirja (Petra Buddhan poluilla) vie Sri Lankaan, missä Petra tutustuu munkkikokelas Dharsanaan. Viimeinen kirja sijoittuu kotoisasti suomeen, saamelaisten pariin. Petra ja revontulet onkin näistä kirjoista minun suosikkini, sillä se on eniten sadunomainen ja kuvitukseltaan kiehtovin. Samalla se ei oikein istu tähän muuten realistiseen sarjaan, sillä vaikka kovasti pidänkin ajatuksesta, että ihminen voi muuttua ketuksi ja juosta kilpaa porojen kanssa, en voinut tämän luettuani sanoa lapsille, että juuri tällaista on saamelaisten elämä ihan oikeasti nykypäivänä.

Nämä kirjat olivat ihan kivoja, mutta harmillisen kaavamaisia: Petra menee äitinsä työpaikalle, pukee ylleen erikoisen vaatteen ja peilistä ilmestyykin outo lapsi, joka vie Petran toisiin maisemiin. Siellä on juhlat, joiden lopuksi syödään ja Petraa alkaa väsyttää, minkä jälkeen hän herää jälleen teatterista. (Tästä kaavasta lievän poikkeuksen tekee Petra ja revontulet, mutta se oli tosiaan muutenkin erityylinen kuin aiemmat osat.)

Tekstissä dialogi on kirjoitettu kursiivilla. En ymmärrä, miksi kummassa niin on päätetty tehdä, sillä kursiivin lukeminen on pitemmän päälle työlästä. Tiedän, että teen itsekin paljon pilkkuvirheitä, mutta näissä kirjoissa alkoi turhauttaa, kun lähes joka kerran ja-sanaa edelsi pilkku.

Ihan kivoja kirjoja nämä olivat, myös lasten mielestä, mutta odotin enemmän. Kaavamaisuus tuntui minusta latistavalta, mutta lapsia asia ei häirinnyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti