Rakkaat

Tytti Parras: Rakkaat
Otava 1981, 185s.

Kirjahyllyjä siivotessani käteen osui tämä Tytti Parraksen toinen romaani  Rakkaat. Alunperin vuonna 1970 ilmestynyt kertomus kertoo ainakin tämän sivuston mukaan samoista ihmisistä kuin Jojo, mutta en minä kyllä tunnistanut henkilöitä samoiksi miltään osin.

Minäkertoja, jonka nimi ei jäänyt mieleen mikäli sitä ylipäätään kerrottiin, on parikymppinen nuori nainen. Hänellä on suhde naimisissa olevaan Esaan, joka on vuokrannut rakastajattarelleen asunnon, ettei tämän tarvitsisi enää asua yhdessä toisen miesystävänsä ja tämän vaimon kanssa. Nainen on elänyt noin kymmenen kuukautta yhdessä Santun, Tarjan ja näiden kahden lapsen kanssa. Tarja on nyt viimeisillään raskaana, eikä elämä luhistuvassa entisessä pappilassa ole lähelläkään idyllistä. Esan avioliitto on sekin tahollaan käännöspisteessä, mutta näyttäisi siltä, ettei nuorella naisella välttämättä ole suurta roolia tulevassakaan elämäntilanteessa.

Rakkaat oli erikoinen romaani. Jokin naiskertojan tyylissä nappaa mukaansa, mutta itse naisesta ei saa oikein mitään otetta. Mikä on saanut häneet ryhtymään rakastajattareksi kahdelle miehelle, ilmeisesti ainakin osin samanaikaisesti? Naisen motiiveja tai edes tunteita ei liiemmin avata, ei myöskään hänen elämäänsä noin muuten. Opinnot ovat kuitenkin kesken, ehkä lopullisesti. Menneisyydestä väläytellään epämääräisiä tuokiokuvia, joiden perusteella lukija saa arvailla mitä tapahtui tytön lapsuudessa veneessä, aikuisen miehen kanssa - vai tapahtuiko mitään.

Minua harmittaa, että Rakkaat jäi minulle keskivertoa kehnommaksi kirjaksi. Parraksen tyyli on mieluinen, mutta ehkä tämän kirjan aihe ei ainakaan näin käsiteltynä enää riitä. Tai sitten minä vain kaipaan enemmän perusteluja ja varsinkin niitä tunteita.