maanantai 8. elokuuta 2016

Mersumies

Stephen King: Mersumies
(Mr Mercedes, 2014)
Tammi 2016, 462s.
Suom. Ilkka Rekiaro


Kun lukeminen syystä tai toisesta onnistuu vain pienissä pätkissä, kannattaa valita luettavakseen jo entuudestaan tuttu kirja. Minä olen viime viikot juossut innokkaasti Pokemonien perässä, eikä lukemiselle ole sen tähden jäänyt juurikaan aikaa. Stephen Kingin Mersumiehen luin alun perin kaksi vuotta sitten ja nyt nautin tuoreesta suomennoksesta aina kun maltoin pysyä aloillani.

Bill Hodges on eläkkeelle jäänyt rikostutkija, jonka päivät kuluvat lähinnä televisiota tuijotellen ja isävainaan revolveria hipelöiden. Hodges on ollut työssään taitava, mutta muutama tapaus häneltäkin jäi selvittämättä. Yhden selvittämättömän rikoksen teki Brady Hartsfield, joka ei halua tyytyä asioiden nykytilaan, vaan alkaa härnätä Hodgesia lähestymällä tätä kirjeitse.

Mersumies on toisellakin lukukerralla koukuttava ja jännittävä. Kingin kerronta on nautinnollista, mitä nyt käännös välillä hiukan nikottelee. (Esimerkiksi tytöillä on päällään välkepaidat ja pöydällä on kaksi katealusta.) Pidän ihan valtavasti siitä, kuinka lukija tietää alusta alkaen, kuka on niin kutsutun mersumurhan takana. Tätä lukiessa jännitys ei siis synny varsinaisesti syyllistä arvuutellessa, vaan siitä missä, miten ja kenen ehdoilla Hodges ja Hartfield lopulta kohtaavat. Jos kohtaavat.

Pätkäisestä lukemisesta huolimatta Mersumies kulki tasaisesti ja miellyttävästi. Oikeastaan oli ihanaa, kun osasin varautua pahimpiin kohtiin ja pystyin tarvittaessa keskeyttämään lukemisen juuri ennen seuraavaa toimintajaksoa. Stephen King on parhaimmillaan kuvatessaan ihmismielen synkimpiä puolia, luodessaan jännityksen ja kauhun realistisista (tai lähes realistista) aineksista.

Mersumies on hieno taidonnäyte Kingin monipuolisuudesta ja se sopiikin vallan mainiosti myös kauhua karttaville lukijoille.

3 kommenttia:

  1. Mää oon yhen Kingin kirjan lukenu joskus muinoin ja en kyllä oo sen jälkeen pystyny niitä lukemaan. Jotenki niin kammo jäi siitä yhestä, jonka nimeä en edes muista. On se jännä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, Ymmärrän! :) Minähän en kestä kauhua nykyisin kovin hyvin, minkä olen moneen kertaan blogissakin kertonut, mutta silti King on sellainen kirjailija, että hänen kirjansa haluan välttämättä lukea. Ja - kuten tämänkin olen monesti sanonut - iän myötä hänen kirjansa ovat muuttuneet lempeämmiksi ja kauhu niissä siedettävämmäksi. :)

      Esimerkiksi juuri tämä Mersumies on sellainen, että saman tasoista jännitystä löytynee laadukkaasta jännäristä tai dekkaristakin.

      Poista
  2. Huh, viimeinkin pääsin tutustumaan Kingin dekkariin :) Hodges tuntui melko kliseiseltä ex-poliisilta, mutta onneksi hahmosta löytyi syvyyttä ja tarinakin veti tuttuun tapaan. Yliluonnollisuutta ei ehtinyt kaivata ja olihan tämä pelottavan todentuntuinen ja ajankohtainen mitä tulee Mersumiehen rikoksiin...

    Minäkin ihmettelin noita välkepaitoja ja muistelen, että Rekiaro oli suomentanut déjà-vu -ilmiön pariin otteeseen jollain erikoisella termillä, en vain enää löytänyt sitä selatessani.

    VastaaPoista