Viha jonka kylvät

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
(The Hate U Give, 2017)
Otava 2017, 393s.
Suom. Kaijamari Sivill

Viha jonka kylvät on osunut silmiini vähän siellä sun täällä. Jostakin syystä en kuitenkaan ole ollut kiinnostunut ottamaan selvää edes siitä, mistä kirja kertoo. Vähän ennen joululomaa huomasin kuitenkin, että tätä oli hankittu koulukirjastoon ja päätin ottaa selvää, millaisesta kirjasta on kyse.

Starr on 16-vuotias ja on yksi yksityiskoulunsa harvoista mustaihoisista oppilaista. Starr elää kuin kahtena eri ihmisenä riippuen siitä onko hän kotona slummialueella vai koulussa. Hän kiinnittää erityistä huomiota etenkin puhetapaansa, ettei vain lipsauttaisi liikaa slangisanoja koulussa tai puhuisi liian huolitellusti kotinurkillaan. Eräänä iltana Starr on lapsuudenystävänsä kyydissä, kun poliisi pysäyttää heidät. Epämääräisessä tilanteessa poliisi ampuu Starrin ystävän ja ainoana silminnäkijänä Starrilla on ehkä mahdollisuus auttaa oikeutta tapahtumaan. Todistajaksi ryhtyminen ei kuitenkaan ole helppo päätös ja kun tarpeeksi moni asia alkaa mennä pieleen, kuka tahansa voi olla vaarassa.

Minun oli alkuun vaikea päästä sisälle tähän kirjaan. Suurin syy oli varmaankin kirjan kieli, sillä minäkertoja-Starr käyttää puhekieltä, joka ei välttämättä ole sitä kiitollisinta käännettävää. Kun tarina viimein alkoi viedä, se veikin lujaa. Viha jonka kylvät on erittäin ahdistava ja epäreilu kirja. Se avaa silmät katsomaan asioita useammalta kannalta ja auttaa ymmärtämään slummien omia sääntöjä, joita ei silti tarvitse hyväksyä.

Mitä lähemmäksi kirjan loppua pääsin, sitä enemmän pelkäsin kaikkien puolesta. Tuntui, että koko ajan mennään vain huonompaan ja arvaamattomampaan suuntaan. Kokonaisuutena Viha jonka kylvät on sellainen kirja, jonka lukeminen vaatii voimia. Tämän jälkeen ei noin vain tartuta seuraavaan tarinaan, eikä tätä unohda hetkessä. Todella rankka, todella hyvä.