keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Tarhapäivä

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Otava 2012, 447s.

Luin viime joulukuussa Eve Hietamiehen Yösyötön, josta tykkäsin paljon. Postauksen kommenteissa sainkin kuulla tästä jatko-osasta, joka on ilmestynyt ihan äskettäin. Odotin tätä niin innolla, että kun kirjastosta sain saapumisilmoituksen, hain kirjan kotiin saman tien, laitoin kesken olleen kirjan sivuun ja aloitin lukemisen välittömästi.

Paavo Pasanen on jo viisivuotias, puhelias, utelias ja energinen päiväkotilainen. Arjen pyörittäminen käy Antilta jo rutiinilla, onhan hänellä nykyään jo sopiva turvaverkko ympärillään. Enni ja Terttu ovat edelleen tärkeä osa Pasasten elämää. Sitten eräänä perjantaina Tertun päiväkodista soitetaan Antille: Terttua ei ole haettu, eikä Enniä saada kiinni. Antti ja Paavo hakevat Tertun ja siitä alkaa tutustuminen tyttöjen maailmaan.

Tarhapäivä oli melkein niin kiva, kuin olin odottanutkin. Hietamies ei turhia makeile tai siloittele, vaan elämä on juuri niin ihanaa tai kaikki huolet kerralla niskaan kaatavan rankkaa, kuin se oikeastikin voi olla. Nauroin ääneen monet kerrat, sillä tästä kirjasta ei huumoria puutu. Varsinkin Antin ja tämän työkaverin, Peipon, väliset dialogit ovat hauskoja, Peippo kun tuntuu olevan harvinaisen täynnä sellaista miehille ominaista logiikkaa.

Muutama pieni asia häiritsi silti. Miksi bakugan on koko kirjan ajan babukan? Onko se vain kirjoitusvirhe, vai Paavon ja Antin omaa sanastoa? (Meidänkin perheessä Zhu Zhu Petsit on kisuhamstereita, että en minä sillä...) Sitten oli yksi leikkipuistokohtaus, jossa Paavo kiipeää puuhun ja alkaa itkeä, kun oksa osuu naamaan. Antti käy lohduttamassa ja nostaa Paavon maahan ja muutamaa lausetta myöhemmin Paavo tippuu taas puusta. Miten niin taas, kun ei se äsken mitään tippunut!?

Onneksi ärsytyksen aiheet olivat aika pieniä ja enimmäkseen pystyin jättämään ne huomiotta. Tarhapäivän voi lukea myös itsenäisenä kirjana, sillä siinä oli aika hyvin kerrattuna Yösyötön oleellisin sisältö. Minä kuitenkin taisin tykätä Yösyötöstä enemmän, joten suosittelen lukemaan sen ensin.

Tarhapäivän on lukenut myös Susa.

4 kommenttia:

  1. Oijoi, tämä on aivan pakko lukea! Tykkäsin ihan hirmuisesti Yösyötöstä, onneksi olin sen lukemisen aikaan kipeänä kotona, joten mikään ei pakottanut nousemaan sängystä peiton alta ja laittamaan kirjaa syrjään ;) Nauraa hihittelin ja luin. Ai että, toivottavasti en tipahda hirveän korkealta, kun odotuksia löytyy...

    VastaaPoista
  2. Tata, vaikka minä vähän petyinkin, niin ainakin tämä oli aivan yhtä letkeälukuinen kuin Yösyöttö! Ja kyllä tämän seurassa sai naureskella tosi paljon :)

    VastaaPoista
  3. No himskutti! Tästä kirjoituksestasi innostuneena menin käymään vanhempien luona tarkoituksenani lainata äidin Yösyöttö. Tulin tänään takaisin ja muistin nyt että enpäs tietenkään ottanut sieltä kirjaa mukaan. Rähmä!

    VastaaPoista
  4. Maukka, Voi ei! :D Yösyöttöä kyllä luulisi olevan kirjastossa aika hyvin saatavilla. Mutta ymmärrän harmistuksesi silti oikein hyvin :)

    VastaaPoista