keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
(Miss Peregrine's Home for Peculiar Children, 2011)
Schildts & Söderströms 2012, 350s.
Suom. Virpi Vainikainen

Tämän kirjan kansi on upea. Niin hieno, että onnistuin pelkän kannen perusteella lastaamaan kirjalle melkoiset ennakko-odotukset. Minulle tämä kansi kertoi (ihan selvästi), että luvassa on hyytävän pelottava, hyvällä tavalla perinteinen kummitustarina. Koska kirja on luokiteltu aikuistenkirjaksi, ihokarvat nousivat ennätyksellisiin korkeuksiin siitä omituisesta innosta, että kohta pääsen lukemaan sellaisen kirjan, joka aiheuttaa painajaisia pitkäksi aikaa. (EDIT: Susa tiesi kertoa, että tällä kirjalla on kaksoisluokitus, eli se on virallisesti sekä aikuisten- että nuortenkirja. Tämän jos olisin tiennyt, odotukset olisivat olleet pari piirua alempana.) Kirjan kuvituksena on käytetty vanhoja valokuvia, joita ei ole käsitelty jälkikäteen. Paitsi että jostakin olen saanut päähäni, että ainakin jotakin kuvaa on käsitelty, mutta en nyt onnistu löytämään tämän päähänpinttymän alkulähdettä, joten voin olla väärässäkin.

Kirjan alku onkin lupaava. Kerrataan hiukan omalaatuisen isoisän lapsenlapselleen Jacobille kertomia tarinoita eriskummallisista lapsista, joiden kanssa isoisä eli muutaman vuoden paettuaan toisen maailmansodan runtelemasta Puolasta Walesiin. Järkyttävien tapahtumien jälkimainingeissa Jacob haluaa matkustaa Walesiin ja nähdä omin silmin, millaisella seudulla isoisä on lapsuuttaan viettänyt. Ja tässä vaiheessa kirja lähtikin menemään jyrkkää alamäkeä.

Alun lisäksi pidin kirjan kuvituksesta ja graafisesta ilmeestä. Mutta lupaavan alun jälkeen meno muuttuikin vähän kömpelöksi (teini)toimintaseikkailuksi ärsyttävällä aikajatkumolla höystettynä. En päässyt pelkäämään yhtään, vaikka olen ihan mieletön jänishousu! Vaikka kirjassa muutama raaka kohtaus onkin, niin kyllä tämä on mielestäni enemmän nuortenkirja. Varsinkin kun lopussa on eräs "mystinen kuva-arvoitus", joka yksinkertaisuudessaan lähinnä nolotti... että tuonko muka pitäisi olla vaikeasti ratkaistavissa. Lisämiinuksia annan siitä, että kirjalle on tulossa jatkoa. Blaah.

Onneksi pikkusisko, joka hoiti taloa ja lapsia minun maatessani sohvalla, luki kirjan heti minun jälkeeni ja oli yhtä pettynyt kuin minäkin, joten pääsin tuoreeltaan purkamaan pettymystäni.

7 kommenttia:

  1. Minä tosiaan tiesin jo kirjaan tarttuessa, että tässä on nuortenkijamaisuutta ja ehkä siten osasin siihen pääosin suhtautua siten. Pelätä tätä lukiessa ei tosiaan tarvinut kyllä yhtään, mikä tietty on harmi, mutta muuten kyllä nautin tämän lukemisesta sen heikkouksista huolimatta.

    Kansi kyllä kieltämättä lataa jo aikamoiset odotukset kirjalle.

    VastaaPoista
  2. Minullakin oli todella isot odotukset tämän suhteen, mutta valitettavasti jouduin pettymään aika raskaasti. HTässä olisi varmasti ollut potentiaalia paljon parempaan ja pelottavampaankin kirjaan...

    VastaaPoista
  3. Odotan kirjaa kirjastosta kiihkeästi! On kuitenkin hyvä että maltilliset arviot laskevat vähän huikean korkeita ennakko-odotuksiani, toivon etten pettyisi kovin pahasti... :)

    Kansi on upea ja kuvia odotan eniten, rakastan mustavalkoisia valokuvia yli kaiken. <3

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista tuo kaksoisluokitus, kuinkahan yleistä se ylipäänsä on? Ihmetyttää jos teos on todellakin sitten enemmän nuortenkirja.

    VastaaPoista
  5. Susa, Täytynee keskittyä tuohon hienoon kanteen ja yrittää pistää pettymykset vähän syrjempään... :)

    Anu, samaa mieltä, aineksia olisi ollut vaikka kuinka paljon parempaan ja ennen kaikkea pelottavampaan kirjaan!

    Sara, Minä myös pidän vanhoista valokuvista :) Parasta on, kun törmää sellaisiin kuviin, joita ei aivan ymmärrä. Olikin tarkoitus skannata tämän postauksen jatkoksi yksi minua jatkuvasti huvittava valokuva, mutta unohdin. No, joskus toiste sitten.

    Kirjanainen, Tämä oli minulle lyhyen ajan sisällä toinen kaksoisluokituksella varustettu kirja. Ja molemmat oli minusta ihan selkeitä teinikirjoja, mutta kai se on ihmisestä kiinni, miten nämä luokittelut kokee.

    VastaaPoista
  6. Voih, tämä kirja on juuri sellainen, jonka ei toivoisi olevan huono. Päätän silti uskaltautua kokeilemaan sitä, jos se vaikka yllättäisi sittenkin positiivisesti:)

    VastaaPoista
  7. Sonja, ei tämä välttämättä ollut suoranaisesti huono. Kirja ei vain onnistunut vastaamaan yltiöpäisiin odotuksiini :)

    VastaaPoista