maanantai 21. heinäkuuta 2014

1000 erilaista eläintä

Nikki Dyson: 1000 erilaista eläintä
(Usborne 1000 Animals, 2013)
Aurinko Kustannus 2014, 28s.
Suom. Maarit Varpu

Kun meillä leikitään laiva on lastattu -leikkiä, laivaan lastataan jollakin tietyllä kirjaimella alkavia eläimiä. Yksikään kirjain ei ole kantanut kovin kauas, sillä nähtävästi meillä tunnetaan aivan liian suppea määrä eläinlajeja.

1000 erilaista eläintä on mitä mainioin apu, jos haluaa oppia uusia eläinlajeja. Eläimet on jaoteltu erilaisten otsakkeiden alle muun muassa asuinpaikan ja lajin mukaan. On sademetsien, jokien ja järvien sekä vuoriston eläimiä, kaloja, lintuja, siivekkäitä, liskoja ja yöeläimiä. Ulkonäköseikkojenkin mukaan voi eläimiä ryhmitellä, kuten täplikkäät ja juovikkaat sekä mustat ja valkoiset. Erikseen esitellään myös maatilan eläimiä sekä lemmikkejä.

Nikki Dysonin kuvitus on juuri sopivaa lasten tietokirjaan. Eläimet ovat niin realistisia, että lajit kyllä tunnistaa helposti, mutta hassuilla silmillä ja veikeillä ilmeillä on kuviin saatu sopivasti huumoriakin. Kirjaan mahtuu luonnollisesti vain murto-osa kaikista maapallon eläinlajeista, mutta valikoima on ihastuttavan monipuolinen. Minäkin opin tästä monta uutta eläinlajia, kuten antennikrotti, tegu, bongo ja indri. Luultavasti en näihin koskaan tule törmäämään enkä tunnistaisi sittenkään, mutta ainakin olen tietoinen lajien olemassaolosta.

1000 erilaista eläintä on tehty loppuun asti lapsilukijoita ajatellen. Kuten mainitsin aiemmin, kuvitus on erittäin onnistunut, mutta niin on myös kirjan fyysinen olemus. Kirja on A4 kokoinen ja sivut ohutta pahvia, joka kestää myös pienimpien lukijoiden käsittelyä. Kirjan kulmatkin on pyöristetty, joten vaikka kolme lasta tunkisikin naamansa yhtä aikaa kirjan kuvia tutkimaan, kukaan ei saa otsaansa naarmua terävästä kulmasta. Koululaisesta näkyy olevan hauskaa lukea eläinten paikoin mitä erikoisimpia nimiä ja tuleva esikoululainen etsii mielellään kummallisen näköisiä eläimiä. Perheen pienimmälle (1v 8kk) riittävät hyvin värikkäät kuvat ja ison kirjan lukemisesta syntyvät "iso poika" -fiilikset.

Mainio kirja, josta riittää iloa pitkäksi aikaa.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvälle!
    Muuten Maija, saatko sinä kirjoja kustantamoilta vai ostatko nämä kaikki uutuudet vai lainaatko kirjastosta? Jos saan ystävällisesti kysyä silkkaa uteliaisuuttani? Jotenkin kiva aina tietää millaisia kirjoja ihmiset yleensä itse ostaa lapsilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti saa kysyä :)
      Saan arvostelukappaleita, käytän ahkerasti kirjastoa ja toki kirjoja tulee ostettua itsekin. Niin ja lapset saavat paljon kirjoja myös lahjaksi. Mulla on tapana laittaa tägeihin, mistä olen kunkin postauksen kirjan (tai kirjat) saanut, joten tägejä tiirailemalla kirjojen alkuperä selviää.

      Lasten kirjoissa taitaa olla kirjasto ja arvostelukappaleet aika "tasoissa", omia kirjoja kun tahtoo liikaakin lykätä jonnekin tulevaisuudessa luettavaksi.

      Poista