Kaukana poissa 1-5

Gary Larson: Kaukana poissa 1 ( 48s.)

Kaukana poissa 2 (48s.)

Kaukana poissa 3 (48s.)

Kaukana poissa 4 (48s.)

Kaukana poissa 5 (48s.)

Semic 1991-1993

Suom. Antti Marttinen

Gary Larsonin sarjakuvat, (tai pilakuvat, kuten tällaisia yksiruutuisia vitsejä ilmeisesti pitäisi kutsua), ovat ihanan hölmöjä. Ihmisten tavoin asuvat ja Marteiksi tai Raimoiksi nimetyt ötökät ja eläimet saavat aikaan sen, että väkisinkin ihmisten tavat alkavat tuntua hupaisilta ja eläimet aiempaa inhimillisemmiltä. Ei se varmasti ole hyttysellekään helppoa tai aina miellyttävää levittää malariaa kokopäivätoimisesti. Ihmislasten tavoin torakoidenkin jälkikasvu osaa arvostaa hotellien kaapeli-tv -tarjontaa.

Larsonin sarjakuvista löytyy todennäköisesti jotakin osuvaa useimmille lukijoille. Minä pidän eniten sanoilla ja sanonnoilla leikittelyistä, sekä inhimillistetyistä ötököistä. Sitten on näitä tällaisia yksinkertaisuudessaan nerokkaita hupailuja:

Tietysti Larsonin tuotannosta löytyy myös sellaisia juttuja, joita en tajua, mutta eivät tajua kaikki muutkaan. Esimerkiksi kuva lehmien varhaisista työkaluista on aikoinaan aiheuttanut niin paljon kohua, että Larson joutui lopulta selostamaan, missä kuvan hauskuus piili.

Voi että, huomaan että näistä viidestä Kaukana poissa -albumista on todella vaikea kirjoittaa mitään vähänkään mielekästä. Kaikkein helpointa olisi kertoa, mille kaikille vitseille nauroin eniten, mutta Larson pääsee paremmin oikeuksiinsa itse luettuna. Ai niin, sen halusin ainakin sanoa, että sanaleikkien vuoksi kaikki jutut eivät käänny kovin luontevasti. Esimerkiksi kun jättiläisvauvojen selässä istuvat lentäjät toteavat, että "eiköhän hoideta nämä pienokaiset ilmaan", niin ei se mielestäni toimi ollenkaan niin hyvin kuin alkukielellä.

Alkukielistäkin Larsonia on tulossa blogiini ihan lähiaikoina, sillä omasta hyllystä löytyy kuusi albumia (+yksi seinäkalenteri) ja kaksi albumia on tullut jo luettuakin.