sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Limpopon yksityisetsiväkoulu

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu
(The Limpopo Academy for Private Detection, 2012)
Otava 2014, 378s.
Suom. Outi Järvinen

Limpopon yksityisetsiväkoulu on jo kolmastoista suomennettu osa Mma Ramotswe tutkii-sarjaan. Olen aiemminkin todennut, ettei tätä sarjaa kannata yrittää lukea liian montaa osaa yhteen menoon vaan nauttia kirja silloin tällöin, kiireettä rentoutuen.

"[O]n tärkeää että maailmassa on vielä paikkoja, joissa ei tapahdu juuri mitään, koska sellaiset paikat muistuttavat meille, että elämä ei koostu pelkistä jännittävistä tai merkittävistä tapahtumista. Jokainen elämä tarvitsee suvantonsa, jokainen elämä tarvitsee aukeita hetkiä jolloin ei tapahdu juuri mitään, jolloin ihminen voi vain istua tuntikausia samassa paikassa ja tuijottaa paikallaan pysyviä asioita, kuten vahalehtistä aavikkokasvia tai kuivaa ruohotupasta."

Yllä oleva lainaus tiivistää hyvin Mma Ramotswe -kirjojen tunnelman ja elämänasenteen. Juuri tällaisen hötkyilemättömyyden vuoksi pidän näistä kirjoista, joissa rikoksia ei ratkota eikä rikollisia ilmianneta hirveällä tohotuksella ja suurella äänellä. Tässä osassa Naisten etsivätoimisto nro 1 saa odottamattoman vieraan, jonka tapaaminen on sekä Mma Ramotswelle että Mma Makutsille suuri ilo. Huolta aiheuttaa autokorjaamon tunnollisen apulaisen, Fanwellin pidätys ja uhkaava vankilatuomio. Mma Makutsi ja hänen miehensä Phuti Radiphuti rakennuttavat taloa ja orpokodin johtajatar joutuu ikävän juonittelun kohteeksi.

Limpopon yksityisetsiväkoulu oli erinomaista luettavaa paahtavassa auringonpaisteessa, kuopuksen nukkuessa päiväuniaan. Sivut kääntyilivät kuin itsestään ja miltei haistoin rooibosteen tuoksun. Jo nyt, pian lukemisen jälkeen, kirjan tapahtumat alkavat sekoittua aiempien osien tapahtumiin, mutta tämän miellyttävän raukean olotilan toivon kestävän pitkään.



Kirjabingo: "dekkari".

5 kommenttia:

  1. Juuri tuon tunnelman takia minäkin luen Mma Ramotsweja. Olen kyllä auttamattomasti jäljessä, sillä olen lukenut ehkä seitsemän suomennettua kirjaa. Yleensä minulla on ollut yksi kesän lomareissulla mukana, mutta tänä kesänä ei. Mutta voihan Mma Ramotswen lukea muulloinkin kuin lomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, mma Ramotswen lukeminen talvella on myös ihanaa, kun (melkein) voi tuntea sen lämmön :)

      Poista
  2. Mma Ramotswe on kyllä aivan huippuhyvä tyyppi ja kirjat ovat ihanan leppoisia, vaikka sattuuhan siinäkin maailmassa aika karmaisevia juttuja. Ehdoton kesäsuosikkini, vaikka en ole nyt tainnut lukeakaan vähään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A, joo, ei ne kaikki jutut ihan keposia ole, mutta niihin suuriinkin vastoinkäymisiin suhtaudutaan ihailtavan tyynesti.

      Poista
  3. Anna Maria, Minäkin aloitin sarjan lukemisen alunperin kansikuvan perusteella :) Nämä eivät tosiaan ole ihan perinteisimpiä dekkareita juonenkulultaan, mutta todella mukavia kirjoja kyllä.

    VastaaPoista