Timo Parvela: Maukka ja Väykkä rakentavat talon
Tammi 2010, 107s.
Kuvitus: Virpi Talvitie
Maukka ja Väykkä ovat parhaat ystävykset, jotka asuvat sinisessä talossa mäen päällä. Paitsi tässä kirjassa eivät asu, koska talo on edellisen kirjan tapahtumien jälkeen onnistuttu hinaamaan vain puoliväliin mäkeä ja pönkätty paksuilla tukeilla paikoilleen. Talo on vinossa, aivan kuten kaikki talon sisälläkin. Maukka on tosin köyttänyt huonekaluja ja muuta irtaimistoa omille paikoilleen parhaansa mukaan, mutta eihän se arkielämässä ole kovin kätevää. Pahinta on tietenkin talon asukkaiden ikävä mäen päälle, talon oikealle paikalle. Alkaa talon purku-urakka ja uudelleen rakentaminen.
Maukka ja Väykkä rakentavat talon on jälleen ihana kirja erilaisista ystävistä ja sinnikkyydestä. Asiat kyllä onnistuvat, jos niihin uskoo ja niiden eteen tekee ahkerasti töitä. Voitte arvata, kuka tässä tarinassa hoitaa uskomisen ja kuka taas tekemisen.
Kirjan hauskin kohta osui sopivasti juhannuksena luettuun juhannuskohtaukseen. Maukka nimittäin haluaa ehdottomasti kokeilla erilaisia juhannustaikoja ja kuten kaikki tiedämme, tunnetuimpiin tuntuu liittyvän aina alasti oleminen. Yleensä niin maltillinen ja tasainen Väykkä haluaa kerrankin repäistä ja niin sekä kissa että koira ajelevat karvansa ja juoksevat pitkin kylää ruispelloissa pyörimässä, hipsimässä saunan ympäri ja upottamassa päänsä vesiämpäriin sekä hyppimässä juhannuskokkojen yli. Viimeksi mainitusta kohtauksesta Virpi Talvitie on piirtänyt mainion kuvankin:
Lukeminen oli hauskaa, eikä tämän lukemiseen montaa iltaa kulunutkaan. Lapsetkin tykkäsivät kovasti ja odottavat innolla seuraavaa osaa. Sitä ennen haluan kuitenkin tarttua Mikko Mallikkaaseen, omaan lapsuudensuosikkiini, jonka meidän lapset tuntevat lähinnä tv-sarjana.
Ihanaa, että luette näitä ja että jälkikasvukin pitää! Juhannustaiat olivat kyllä hilpeitä ja niin on moni muukin asia tässä ihanassa kirjassa. Ai-jai. Väykkä on niin kovin mainio, ja niin on kyllä Maukkakin.
VastaaPoistaLinnea, Maukat ja Väykät ovat kyllä olleet hyvää luettavaa, vaikka ihan eka osa tuntuikin Karhu Murhisen jälkeen jotenkin laimealta. Kuvitukset ovat ihanan kuvaavia ja hulluttelevia :)
Poista