Kirjamessuilua!

Takana on mitä mainioin viikonloppu Helsingin Kirjamessuilla. Elämäni ensimmäinen kirjamessureissu oli kerta kaikkiaan kiva ja kaikin puolin onnistunut. Etukäteen jännitin hirveästi sitä, miten osaisin liikkua suuressa kaupungissa, mutta onneksi matkaseuralaiseni tunsi seutuja ennestään. Loppujen lopuksi osasin jo toisena päivänä kulkea itsekseni kilometrin matkan hotellilta Messukeskukselle.

Ensimmäisenä messupäivänä, eli minun tapauksessani perjantaina, ehdin luoda suurpiirteisein yleiskatsauksen messualueeseen. Kyllähän siinä meni pää pyörälle pienellä ihmisellä kun kirjoja riitti silmänkantamattomiin. Pari tuntia hujahti kuin huomaamatta ja hotellille palatessa huomasimme siskon kanssa, että joku oli salaa täyttänyt kätemme raskailla kirjakasseilla.

Lauantain sain aloittaa Bonnierin järjestämällä Kirjabloggareiden messubrunssilla. Ella Kanninen haastatteli kahdeksaa esikoiskirjailijaa, joista kolmen teos on ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Oli hauskaa kuulla kirjoitusprosesseista ja taustoista ja myönnän, että moni kirja päätyi lukulistalle kirjailijan miellyttävän persoonan vuoksi.

Brunssilla ehtivät piipahtaa myös Katja Kettu ja Mihail Šiškin. Hurmaava Kettu kertoi tuoreesta romaanistaan, Yöperhosesta, muutamia anekdootteja sukunsa historiasta ja omasta tiestään kirjailijaksi. 

Sympaattinen ja vaatimaton Šiškin puhui muun muassa siitä, kuinka taidetta ei tarvitse aina ymmärtää vaan siitä nauttiminen on pääasia. Tämä ohje on ehkä hyvä pitää mielessä myös Šiškinin Neidonhiusta lukiessa, sekään kun ei kuulemma ole helposti ymmärrettävissä.

Lämmin kiitos Bonnierille tästä tilaisuudesta!

Lauantain messuohjelmasta olin varovaisesti suunnitellut osallistuvani muun muassa tietokirjaraatiin, mutta olisin joutunut poistumaan sieltä kesken kaiken, joten jätin menemättä. Siskon haastattelua lukuun ottamatta en tainnutkaan malttaa seurata yhtään esiintymistä alusta loppuun. Ehkä keskittymiskyky oli liian kovalla koetuksella kaikkien houkutusten keskellä tai sitten jalat väsyivät pitkästä paikallaan seisomisesta. Istumapaikat olivat tosiaan hyvin käytössä, mutta sehän kertoo vain siitä että ohjelma oli yleisölle mieluista.

Onnistuin bongaamaan messuhulinassa liudan kuuluisuuksia. Palefacen, Kari Korhosen, Mörön ja Alivaltiosihteerin ikinuorekkaiden miesten lisäksi näin ainakin Jörn Donnerin, Maikki Harjanteen, Laila Hietamiehen, Maltin ja Valtin, Jari Tervon, Maria Carolen, J.S. Meresmaan ja Tommi Korpelan. Sofi Oksanen hipaisi olkalaukkuani kiiruhtaessaan ohitseni ja lisäksi ainakin luulin näkeväni Kari Hotakaisen joka välissä. Mutta minulla on kyllä maailman surkein kasvojentunnistustutka, joten on ehkä sittenkin uskottavampaa että näin vain monta Hotakaista etäisesti muistuttavaa miestä.

Lisäksi pääsin viimeinkin tapaamaan kasvotusten monia bloggarikollegoita, mikä oli ehdottomasti yksi messujen kohokohdista. Ihanaa saada ihmisille äänet ja 3D-kasvot vuosien nettituttavuuden jälkeen. Etukäteen pelkäsin käyttäytyväni erikoisen nolosti uusien (mutta samalla vanhojen) tuttujen seurassa. Onnistuin kuitenkin käyttäytymään varsin ihmismäisesti. Paitsi että sain kyllä hirveän fanityttökohtauksen sunnuntaina, kun kohtasin Pekan, jonka runokirjan olin lukenut hotellissa perjantai-iltana.

Ennen messuja olin listannut kuusi kirjaa, jotka olisi kiva löytää messuilta. Löysin niistä neljä (Sarah Watersin Yövartion, Alice Munron Karkulaisen ja Patti Smithin M Trainin ja Ihan kakaroita), mikä on varsin hyvä saavutus. Lisäksi - kuten kuvastakin näkyy - löysin aika monta muuta tarpeellista hankintaa. Vahingossa tulin ostaneeksi toisen kappaleen Munron Sanansaattajaa, mutta ehkä sille löytyy uusi koti jostain muualta. Lapsetkin ilahtuivat messutuliaisista: vanhin luki uudet Asterixit hetkessä ja keskimäinen kehui mörkö-puuhakirjaa parhaaksi ikinä.

Messukeskuksen lisäksi ehdin piipahtaa Pasilan kirjastossa, mistä kävin noutamassa Helmet-kirjastojen kirjastokortin. Jospa viimeinkin oppisin lukemaan e-kirjoja, kun valikoimaa riittää. Uusi kirjastokortti sointuu muuten varsin mallikkaasti uuteen olkalaukkuuni.

Messut olivat mielettömän hieno kokemus ja ihan varmasti aion hankkiutua sinne toistekin. Jospa seuraavalla kerralla malttaisin pysähtyä seuraamaan ohjelmaakin.

Suuren suuri kiitos järjestävälle taholle bloggaripassista!