 |
| Amy Tan: Ihmeiden laakso (The Valley of Amazement, 2013) WSOY 2014, 530s. Suom. Hanna Tarkka |
Amy Tanin Ihmeiden laakso on jyhkeä tarina 1900-luvun alun Shanghain kurtisaanimaailmasta. Violet, amerikasta Kiinaan muuttaneen Lulun tytär, on kasvanut isättömänä äitinsä omistamassa kurtisaanitalossa. Hän tietää olevansa paremmassa asemassa kuin ikäisensä kiinalaistytöt ja yksi hänen nuoren elämänsä kauheimpia pelkoja on se, että hänen isänsä olisikin kiinalainen. Poliittisen tilanteen ja asenteiden muuttuessa epävakaiksi, päättää Lulu lähteä Violetin kanssa Amerikkaan, turvaan kaaosta. Asiat eivät kuitenkaan suju lainkaan suunnitelmien mukaan, sillä Violet ei koskaan saavu laivaan. Hänen kohtalonaan on päätyä neitokurtisaaniksi vastoin kaikkien suunnitelmia ja odotuksia.
Luin Ihmeiden laaksoa lähes pakonomaisesti, välillä epätoivoisen surullisena. Violet joutuu kohtaamaan karmean käänteen toisensa jälkeen, joten itkuksihan se lukeminen meni useaan otteeseen. Kirjan alkupuolella kuvaukset kurtisaanitalojen tavoista ja perinteistä olivat vähän turhankin pikkutarkkoja. Paikoin tuntui kuin lukisin romaanin sijasta Perusta oma kurtisaanitalo -opasta. Sekä Lulu että Violet ovat jotenkin ärsyttävän helposti höynäytettävissä ja tärkeissä ihmissuhteissa tuskallisen jääräpäisiä. Lähes kaikki henkilöhahmot herättivät hyvin ristiriitaisia tunteita.
Vasta kirjan luettua tulin vilkaisseeksi kansipaperin sivuliepeitä. Sieltä selvisi, että Tan oli taustatyötä tehdessään huomannut kurtisaanien valokuvissa merkittäviä yhtäläisyyksiä oman isoäitinsä nuoruuskuviin. Hiljaisena ja perinteitä kunnioittavana tunnetun isoäidin menneisyys ei ollutkaan niin tavanomainen, kuin oli annettu ymmärtää. Vaikka Violetin tarina ei olekaan Tanin isoäidin tarina, tuo tieto hänen taustoistaan kirjan kertomukseen uudenlaisen - ja jälleen ahdistavamman - näkökulman.
Minulle Ihmeiden laakso oli ahdistavuudestaan huolimatta nautinnollinen lukuromaani. Tällaista ahmimisreaktiota ei läheskään jokainen kirja onnistu herättämään.
PS: Kuluneen viikon suurimman yllätyksen tarjosi Cisionin Kirjallisuusblogien top 10 -lista: tämä oma blogini löytyi sijalta viisi! Jee!
Tämä kirja on kiinnostanut minua jo pitkään. Tanin Ilon ja onnen tarinat oli tosi hyvä joskus vuosia sitten, mutten ole lukenut häneltä muuta. Tämä vaan on niin paksu, että pitänee kokeilla vaikka joululomalla, jos ehtisin tutustumaan. :)
VastaaPoistaMarika, minusta tämä kirja sai niin jykevän otteen, että lukeminen oli sivumäärään nähden hyvinkin joutuisaa. Mutta sisältö on sitten sen verran raskasta, että välillä oli pakko hengähdellä. Minäkin olen joskus muinoin lukenut Ilon ja onnen tarinat ja jotain muutakin Tanilta ja niistä kirjoista tykkäsin myös.
PoistaOnnea Cisionin listasijoituksesta.
VastaaPoistaMinä kuuntelin tämän äänikirjana ja vähän samanlaisissa tunteissa, toivottomuus tuntui pahalta. Kirja on muutenkin hiukan erilainen kuin Tanin aiemmat teokset mutta tässähän on kyllä ollut hiukan väliäkin. Mutta aihe on kyllä tärkeä!
Norkku, Ajattelinkin, että tän täytyy olla aika erilainen kuin ne aikaisemmat kirjat, sillä niistä ei ole jäänyt ollenkaan näin vahvoja tunnemuistoja kuin tästä. Tähän kirjaan olisi muuten sopinut hyvin vaikka joku kuvaliite! Minun oli pakko vähän googlailla, miltä 1900-luvun alun Shanghai mahtoi näyttää ja kuinka kiinalaiskurtisaanit pukeutuivat (hyvin peittävästi).
PoistaJa kiitos onnitteluista! :)
Tämä alkoi kiinnostaa kovasti. Olen lukenut Amy Tanilta muuta, tämä on siis tietopohjainen romaani.
VastaaPoistaKaikkeen sitä on naisia taivutettu. Siksiköhän me olemme niin joustavia edelleenkin, siis hyvässä mielessä!
ONNEA Cision-sijoituksesta!
Marjatta, Virallisesti tämä on fiktiivinen tarina, mutta ihan varmasti faktat ovat kohdallaan. Suosittelen kokeilemaan, miten Tanin kerronta sinuun uppoaa!
PoistaKiitos onnitteluista! :)
Minä luin tämän huikeana seikkailuna, ei ahdistanut eikä itkettänyt missään kohtaa. Tykkäsin kyllä kovasti.
VastaaPoistaJane, Mulle on lähes aina vaikeaa pitää tunteellista etäisyyttä tarinoihin, jotka voisivat olla totta. Tässä kirjassa on kuitenkin niin järkyttäviä asioita, että en voinut olla ahdistumatta.
Poista