Viikingin varjossa. Katja Halmeen tarina.

Paula Salomaa: Viikingin varjossa. Katja Halmeen tarina.
Otava 2015, 217s.

Rääväsuinen, röyhkeän itsevarma, äänekäs ja massiivinen. Muun muassa noilla adjektiiveilla voi kuvata Tony Halmetta. Jotkut muistavat Halmeen jo Gladiaattorit-ohjelman Viikinkinä tai ammattinyrkkeilijänä ja showpainijana, mutta luultavasti useimmille on jäänyt parhaiten mieleen Halmeen lyhyt ura perussuomalaisten kansanedustajana. Jos ei poliitikon urakaan muistu mieleen, niin varmasti Halme on jäänyt muistiin viimeistään lukuisista lööpeistä iltalehdissä ja Seiskassa, joissa kilvan toisteltiin miehen sanomisia ja tekemisiä. Tony Halme teki itsemurhan tammikuussa 2005.

Minussa Tony Halme herättää ristiriitaisia ajatuksia. On aina herättänyt. Olen lukenut hänen kirjansa, jotka tosin on kirjoittanut haamukirjoittaja. Periaatteessa Halmeen monet ajatukset ovat nykyään ihan arkipäiväisiä: kunnioittakaa sotaveteraaneja, pitäkää huolta naisista ja lapsista, maahanmuuttajat sitä ja tätä. Mutta eipäs paneudutakaan Tony Halmeen ajatuksiin tämän enempää, vaan puhutaan hänen ex-vaimostaan Katjasta.

Siro Katja Halme esiintyi hyvän vaimon lailla kauniisti hymyillen rotevan miehensä rinnalla, vaikka miehen (aikaan)saama julkisuus ei todellakaan aina ollut sellaista, jossa olisi mielikseen keikistellyt. Ei sillä, että Katja Halme olisi missään vaiheessa julkisuuteen hakeutunutkaan. Viikingin varjossa on Katja Halmeen näkökulmasta kerrottu tarina Halmeiden avioliitosta. Totean heti alkuun, että parasta tässä kirjassa on se, ettei Katja edelleenkään ole liikkeellä julkisuushakuisesti.

Tarina alkaa Tonyn ja Katjan kohtaamisesta oululaisessa yökerhossa. He ihastuivat, rakastuivat ja kihlautuivat nopeasti ja tuossa tuokiossa Katja olikin jo muuttanut Tonyn luo Kaliforniaan. Siellä roolijako oli selvä: Tony hankki leivän pöytään ja Katjalle jäi kaikki muu. Paluu Suomeen oli sekin äkillinen, mutta roolit pysyivät samoina. Julkisuudessa Tony puhui tuoreesta vaimostaan kauniisti, mutta kotona hellivät adjektiivit vaihtuivat helposti rumiin ja julmiin. Katjan täytyi olla jatkuvasti varpaillaan, ettei hän olisi suututtanut miestään silmittömään raivoon. Joskus piti osata sanoa jotakin, joskus olla hiljaa. Unohtaminen ei ollut sallittua, vaan kauppaan jääneestä mehustakin nousi hillitön raivo. Kulisseja piti silti pitää pystyssä, sillä kyllä kai se vika kaikkeen oli oikeastaan aina Katjassa...

"Hän puhui asiassa kuin asiassa mustan valkoiseksi ja sai mut jossain vaiheessa uskomaan väitteisiinsä."

Kirjan on Katjan haastatteluiden, Tonyn kirjojen ja lukemattomien lehtijuttujen pohjalta kirjoittanut tutkija Paula Salomaa, joka tarjoaa myös tutkijan analyysin Halmeiden avioliitosta. Kirja on toteutettu erittäin hyvällä maulla. Salomaan kirjoitustyyli on hyvin lukijaystävällinen ja teksti pelottavan elävää. Joitakin kohtauksia lukiessa ahdisti ja hirvitti valtavasti, sillä pelotti mitä tuleman pitää. Tonyn vaatimukset tuntuvat olivat usein aivan absurdeja. Eräänkin kerran Tony soitti Katjalle kesken tämän koulupäivän ja ilmoitti tarvitsevansa nippusiteitä. Katja kiiruhti kotiin saman tien, kaivoi nippusiteet siivouskaapista ja vei ne miehelleen - olohuoneen sohvalle. Voi vain kuvitella, millainen valta miehellä täytyy olla, kun vaimosta tuntuu että totteleminen on ainoa vaihtoehto.

Halmeiden avioliitto kesti seitsemän vuotta. Moni voi ihmetellä, miksi kukaan jää sellaiseen avioliittoon, jossa joutuu pelkäämään koko ajan. Tämä kirja vastaa tuohon kysymykseen tyhjentävästi. On olemassa niitä ihmisiä, jotka osaavat alistaa kumppanin täysin. Narsistit nollaavat puolison itsetunnon ja saavat epäilemään itseään kaikessa.

Viikingin varjossa on sellainen kirja, josta on varmasti apua vastaavanlaisessa parisuhteessa sinnitteleville. Ehkä sen lukeminen tekisi hyvää myös vääristynyttä suhdetta vierestä seuraavalle. Kirjan loppusanoissa Katja toivookin, että tästä kirjasta voisi saada apua ja vertaistukea.