 |
| Tiina Kaarela: Puikkomaisterin sukkakirja Moreeni 2015, 143s. |
Syksyisin se viimeistään iskee, käsityöpakko. Ulkona ei enää tarkene varpasillaan ja paidassakin pitää taas olla hihat. Sisällä sitä huomaa palelevansa viimeistään sitten kun katsoo ikkunasta ulos ja huomaa, miten ulkona taas tulee vettä ja tuuleekin lujaa.
Yhtäkkiä sitä muistaa, että mullahan ois niitä sukkapuikkoja, virkkuukoukkuja ja lankojakin aika paljon. Jospa käsitöitä tehdessä tulisi lämmin? Ja ainakin ne valmiit sukat, lapaset, pipot tai peitot lämmittävät tehokkaasti.
Tänä syksynä sukankutojia hemmotellaan muun muassa Puikkomaisteri-blogista tutun Tiina Kaarelan sukkakirjalla. Puikkomaisterin sukkakirjan ohjeet on tarkoitettu vähintään perustaidot hyvin hallitsevalle neulojalle. Helpoin ohje on jämälangoista tehdyille raitasukille, muissa vaaditaankin jo huomattavasti enemmän keskittymistä ja tarkkuutta.
Tykkään tällaisista kuvallisista sisällysluetteloista! Näistä näkee nopeasti, millaisia ohjeita kirja sisältää eikä tarvitse esimerkiksi siellä kirjakaupassa selata koko kirjaa vähän huonolla omallatunnolla.
 |
| Loistavat niityt |
Valtaosa sukista on kirjoneuleita, joista näyttävin sukkapari on mielestäni ehdottomasti tämä virolaista Muhu-saaren kuvioperinnettä toistava Loistavat niityt -malli. Pitkät ja värikkäät sukat ovat ylipäätään sukkien aatelistoa.
 |
| Leenan sormettomat |
Samaa Muhu-tyyliä löytyy näistä sormettomista hansikkaista, joiden iloinen väri jo riittää lämmittämään - vähintäänkin mieltä.
 |
| Marjut |
Minä olen kirjoneuleissa vielä harmillisen lahjaton. Kyllä ne onnistuvat, mutta ainakin aluksi täytyy saada "lämmitellä" jollakin suhteellisen helpolla mallilla. Näiden pienikuvivoisten Marjut-sukkien malli on sellaiseen juuri sopiva: yksinkertainen, pieni kuvio, jossa ei pääse syntymään pitkiä langanjuoksuja. Minulle juuri nuo langanjuoksut ovat se suurin haaste: joko kiristän lankoja liikaa tai jätän liian löysäksi tai sitten sidon sen kuljetettavan langan niin rumasti, että se näkyy työn oikealle puolelle.
 |
| Signora Lina |
Signora Lina -sukkiin ihastuin muun muassa siksi, että ne näyttävät mielettömän hyvältä maihareiden parina! Ehkä kirjoitan joulupukille ja toivon lisää neuletaitoa tai ainakin rohkeutta tarttua tällaisiin haastavampiinkin projekteihin.
Puikkomaisterin sukkakirja on todella herkullinen kirja. Jos ei tästä kirjasta löydä mieluisaa sukkamallia, niin ei kyllä sitten mistään. Lisäksi tämä kirja inspiroi ihan mielettömän paljon ylipäätään tarttumaan käsitöihin. Jo se on loistava asia.
Signora Linat on kyllä erityisen hienosti nimetty.
VastaaPoistaMä tunnustan täällä, etten oikein lämpene kirjoneulesukille, vaikka nää on kyllä supertaidokkaita. Noista sormettomista lämpenin, hieno tuo keltaharmaa kuvio.
Liina, Minusta kirjoneulesukat on (pääsääntöisesti) vastustamattoman ihania. Toki joku kökkö värivalinta voi tehdä hyvästäkin mallista jotenkin tyhmän, mutta noin muuten lopputulos on musta lähes aina hieno. (Paitsi siis omilta puikoilta valmistuessa… Olen kutonut kahdelle vanhemmalle pojalle robottivillapaidat Neulovan nartun ohjeella ja toisesta meinasi tulla kellohelmainen kun onnistuin kiristämään lankoja liikaa. Piti purkaa.)
VastaaPoistaNää on kyl kauniita malleja, mutta monessa mallissa kaaviot on ihan onnettoman huonot, ruudut eivät erotu juuri ollenkaan ja siitä johtuen jään odottelemaan seuraavaa painosta.
VastaaPoistaAnonyymi, Kiitos huomiosta! Minä en vielä niin tarkasti noita mallikaavioita tutkinutkaan, mutta on hyvä varautua etukäteen haastavampaan ohjeen lukuun.
PoistaJossain kirjastosta lainaamassani lapaskirjassa huomasin, että koko lapasen "kokoinen" mallikaavio oli yllättävän haastava seurattava. Lopulta piti tehdä itselle erillinen lappunen, johon kirjasin ylös vain kuvion yhden mallikerran, enkä koko leveyttä.