 |
| Emily Carroll: Through the Woods Margaret K. McElderry Books 2014, 208s. |
Goodreads on suositellut minulle Emily Carrollin Through the Woodsia jo vuosia, eikä näköjään ollenkaan väärin perustein.
Through the Woods sisältää kuusi sarjakuvamuotoista kauhunovellia. Kuvitus ja tarinoihin yksilöllisesti sovellettu värimaailma toimii ihan mielettömän hyvin. Tarinat ovat kautta linjan tyylikkäitä, sellaisia sopivan vanhanaikaisia ja kutkuttavan karmivia. Piirrosjälki vaihtelee sekin tarinoiden ja tarpeen mukaan, samoin ruutujako.
Tykkäsin tästä tosi paljon ja suosittelen lämpimästi!
 |
| Brian K. Vaughan: Saga vol. 8 Kuvitus: Fiona Staples Image Comics 2018, 152s. |
Tilasin kahdeksannen Saga-kokoelman heti tammikuun alussa, mutta ärsyttävästi viivästyneen toimituksen takia pääsin lukemaan tämän vasta ystävänpäivänä.
Tässä osassa suurimmat ongelmat aiheuttaa Alanan raskaus, josta en kerrokaan sen enempää.
En tiedä olivatko odotukseni ehtineet kohota liian korkealle vai olinko vain hitaasta toimituksesta niin näreissäni, että tämä osa tuntui vähän lattealta. Ja vaikka tässäkin tapahtui monenlaista, silti tuntui ettei kokonaisuus edennyt oikein minnekään.
Ehkä tämän sarjan heikkoudeksi on nousemassa se, ettei lukijalla (ainakaan minulla) ole aavistustakaan siitä, kuinka pitkäksi Vaughan ja Staples ovat sarjan suunnitelleet. Yhtään en voi tietää, onko loppuyhteenveto odotettavissa vuoden vai kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
 |
| Wil Wheaton: Dead Trees Give No Shelter Blackstone Audio 2017, 1h 41min Lukija: Wil Wheaton |
Jay Turner on todistamassa pikkuveljensä murhasta tuomitun miehen teloitusta. Samalla reissulla hän päättää käydä tervehtimässä hoitokodissa asuvaa äitiään, joka ei koskaan toipunut nuoremman poikansa kuolemasta. Kotikaupunkiin palaaminen herättää Jayssa unohdettuja muistoja, eivätkä ne ole sellaisia, jotka helpottaisivat Jayn tai tämän äidin oloa.
Tämä oli oikein oivallinen pieni kauhutarina. Wheaton on hyvä lukija, joka tulkitsee hahmojen tunnetiloja luonnollisesti. Pidin kirjan tunnelmasta ja sen myös sen kamalasta lopusta.
 |
| Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana Otava 2017, 188s. |
Kuvittelin, että Valtavan ihana olisi voimaannuttava kirja itsensä hyväksymisestä kiloineen, ryppyineen päivineen. Yritin kyllä säilyttää avoimen mielen, vaikka jo kirjan alussa jokin epämääräinen alkoi harata vastaan.
Kirjasta puuttuu selkeä rakenne. Se tuntuu lähinnä sekalaiselta muistiinmerkintöjen kokoelmalta, tyttöjen kahvihetkien litteroinneilta.
Mitä jäi mieleen? No ainakin se, että aina ei tarvi olla viimeisen päälle laitettu, kunhan nyt joku osa-alue on kunnossa. Kuten hiukset tai kynnet. Ja että jos tuntuu, että syöt liikaa herkkuja niin hei korvaa se pakastetuilla viinirypäleillä.
Odotin lempeyttä, oivalluksia ja rohkaisua kaikille itsensä näköisenä, mutta en minä tästä kyllä saanut oikein mitään irti.
 |
| Skottie Young: I Hate Fairyland vol. 3, Good Girl Image Comics 2017, 128s. |
Aivan aluksi minua hieman harmitti tämän sarjakuvan hankkiminen, koska vaikutti siltä, että kolmas osa toistaa samaa kaavaa kuin kakkonen. Mutta ei hätää, sillä siinä vaiheessa kun Gert haluaa ryhtyä hyväksi, koko homma muuttuu eri tavalla huvittavaksi. Toki tässäkin osassa lentelee ruumiinosia ja -eritteitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta edelleen kontrasti karkkivärein kuvitetun satumaailman ja Gertin raakuuden välillä toimii loistavasti.
Jatkoakin on ilmeisesti tulossa, joten ehkäpä seuraan Gertin seikkailuja vielä jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti