Immu ja torninvartijat

Marjut Brunila: Immu ja torninvartijat
Myllylahti 2018, 184s.

11-vuotias Ilmari ei ole saanut uudesta koulusta ystäviä, mutta koulun kanssa tehty kevätretki Littoistenjärven rantaan muuttaa asian. Immu löytää pullopostin, jonka löytäjä kutsutaan mukaan salaseuraan ja törmääpä Immu salaperäiseen tyttöönkin. Tullakseen hyväksytyksi Klaaniin, Ilmarin on tietysti selvitettävä muutama pääsykoe. Pian Immu, Lotta, Lukas ja Niko sekä Ritva ovatkin jo selvittämässä pyörävarkauksien sarjaa. Salaperäinen, vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutunut tyttökin antaa Immulle pohdittavaa.

Immu ja torninvartijat on kuin nykypäivän Suomeen sijoitettu Viisikko-seikkailu. Tarina upposi perheemme lapsiin loistavasti, vaikka hieman heitäkin ihmetytti se, kuinka kirjan lapset puikkivat öisin salaa ulos seikkailemaan, eikä kenenkään vanhemmat huomanneet mitään.

Tarinaan on ujutettu paljon muutakin kuin pyörävarkauksia ja kummitustyttö. Kirjassa käsitellään ystävyyttä, yksinäisyyttä, työttömyyttä, vanhemman huolestuttavaa alkoholinkäyttöä, epävakaata parisuhdetta/perhe-elämää, pienituloisuutta ja hieman myös monikulttuurisuutta. Lapsia tämmöinen täyteläisyys ei häirinnyt, mutta minusta osan aiheista olisi helposti voinut jättää pois.

Epäuskottavuuksiakin tuli vastaan. Esimerkiksi Immun perheen talousvaikeuksiin viitataan useaan kertaan. Heillä ei ole ollut varaa hankkia Immulle polkupyörää (vaikka isä on alalla töissä silloin kun töitä on), eikä hänellä ole omaa puhelinta. Silti, kun Immu kutsutaan uuden ystävän synttäreille, ostetaan kaverille lahjaksi pyöräilytakki. Takki! Immun äiti on töissä kirjastossa ja on kertonut Immulle lukevansa töissä aina kun ehtii. Veikkaan, että harva kirjastotyöntekijä lukee työaikana, vaikka tekisi vinkkauksia. Mutta kaikkein eniten minua häiritsi se, että nämä lapset tosiaan kupeksivat yöt pitkät ympäri Littoisia ja mitä lie seutuja pyörärosvojen perässä, eivätkä kerro asiasta edes vanhemmilleen vielä siinäkään vaiheessa kun yksi heistä on jo jäänyt varkaiden vangiksi! Pakko oli kirjan loputtua lapsille huomauttaa, että vaikka tällainen seikkailu on kirjana jännittävä ja kiva, niin tosielämässä ei yhdenkään lapsen pidä juosta oikeiden rosvojen perässä.

Niin. Immu ja torninvartijat oli kohdeyleisön mielestä loistava tarina, mutta tämän äidin mielestä turhan täynnä ylimääräistä asiaa ja omilla vaarallisilla teillään juoksevia pikkulapsia. Pojat toivovat Immun jatkavan seikkailujaan Klaanin kanssa ja jos se vain houkuttelee heitä lukemaan, niin minä toivon samaa.