Ukkosen ääni

Kalle Päätalo: Ukkosen ääni
Gummerus 1979, 639s.

Jos edellisen Päätalon lukemiseen kuluikin pari vuotta, Ukkosen äänen luin viikossa.

Eletään edelleen välirauhan aikaa. Kallen komppania on siirtynyt Oulusta Iijokisuulle ja vaikka muutto kaupungista syrjäiselle paikalle tympiikin, ei Kalle kauaa joudu ilman naisseuraa pärjäämään. Sairaalan siivoojaksi ilmaantuu nimittäin Enni, ronskiotteinen ja voileipiä ahnaasti syövä nainen, joka pian jakaa Kallen kanssa vuoteensa useimpina öinä. Mikään unelmien vaimoehdokas Enni ei ole, sillä Kalle saa tietää Ennin viettäneen yön matkustajakodissa toisen miehen kanssa. Mutta silti Kalle jatkaa mieluummin sänkyhommia Ennin kanssa, kuin olisi ilman sellaisia iloja.

Tämä Enni-kuvio oli kyllä tuskastuttavaa luettavaa. Ensinnäkään en ole kiinnostunut kenenkään seksielämästä niin paljon, että haluaisin kuulla kaikista panokerroista. Sitten toisekseen ärsytti kun Kalle oli niin Ennin vietävissä, että kaikki muu sai väistyä kunhan sänkyyn pääsi.

Kirjan loppua kohti, Ennin häivyttyä kuvioista, kiinnostukseni lisääntyi merkittävästi. Kalle odottaa luonnollisesti kotiinpääsyä ja aamukammastakin alkavat piikit mukavasti vähentyä. Mutta maailmalla tapahtuu sellaisia asioita, että pian kutsutaan jo reserviläisetkin takaisin palvelukseen. Katkerana pakkaa Kallekin siviilivaatteensa takaisin kotiin lähetettäväksi, kun komppania aloittaa matkansa itään, aina rajan yli vanhan Venäjän puolelle.

Kallen lyhyttä kotilomaa lukuunottamatta kotiväestä ei juurikaan kerrota. Kotoa kyllä tulee muutama kirje, mutta Kallella on niin kiire leikkiä kotia Ennin kanssa, että itse hän ei montaa kirjettä ehdi kirjoittaa.

Ukkosen ääni oli Ennistä huolimatta oivallista luettavaa kesälomalla. Sain ihan rauhassa uppoutua kirjaan, kun ei tarvinnut koko ajan vilkuilla kelloa ja hoppuilla kotitöiden kanssa. Vaikka tämä kirja ei mihinkään jännittävään cliffhangeriin lopukaan, seuraava osa on jo nostettu hyllystä yöpöydälle lukuvuoroaan odottamaan.