Valas

Janne Toriseva: Valas
Arktinen Banaani, Basam Books & Zum Teufel 2019, 208s.

Otetaan tähän alkuun hengityksentasauspaussi.
Janne Torisevan Valas, sarjakuvaversio Herman Melvillen Moby Dickistä, on niin huikean hieno teos, että jos ei tämä tee vaikutusta niin ei sitten mikään.

En ole lukenut Moby Dickiä tai nähnyt siitä tehtyä elokuvaa, mutta toki tarinan perusidea oli entuudestaan tuttu: eräällä merikapteenilla on päähänpinttymä valkoisen valaan pyydystämisestä ja valasta jahdatessa koko miehistö joutuu hengenvaaraan. Hahmoista muistin nimet Ishmael ja Ahab, niin ja sen Moby Dickin tietysti myös.

Aivan ensimmäiseksi vaikutuksen teki Torisevan piirustustyyli. Tässä on varmalla, mutta rennonnäköisellä otteella onnistuttu kuvaamaan laivalastillinen miehistön jäseniä siten, että jokainen on selvästi tunnistettavissa. Värimaailma on hillitty ja tehostevärien käyttö toimii todella hyvin.

En olisi uskonut, että tarina valaanpyyntireissusta voisi olla näin koukuttava ja jopa hätkähdyttävä. Lukiessa sai välillä naurahdella, välillä järkyttyä ja tyrmistyä, lopuksi olikin pakko hiljentyä. Taidokasta kerrontaa alusta loppuun. Valaassa on kaikki kohdallaan, aivan upeaa työtä!

Eleanor & Park

Rainbow Rowell: Eleanor & Park
(Eleanor & Park, 2013)
Viisas Elämä/Basam Books 2016, 382s.
Suom. Terhi Kuusisto

Rainbow Rowellin Eleanor & Park päätyi luettavaksi, koska se kuulosti kivalta teinien rakkauskirjalta ja juuri sellaista kuvittelin juuri nyt kaipaavani.

Eleanor on isokokoinen, räiskyvän punatukkainen ja omalaatuisesti pukeutuva 16-vuotias tyttö, joka vaihtaa koulua kesken lukuvuoden. Ensimmäisenä kouluaamunaan hänelle ei näytä löytyvän bussista istumapaikkaa, kunnes Park vastahakoisesti komentaa Eleanorin istumaan viereensä. Hitaasti, kuin vahingossa Eleanor ja Park alkavat viihtyä bussimatkoilla yhdessä ja vähitellen tunteet syvenevät ensirakkaudeksi. Eleanorin perhetausta on yhtä repaleinen kuin Parkin on täydellinen. Vaikeat kotiolot tekevät seurustelustakin haastavaa ja koulussa Eleanoria kiusataan jatkuvasti.

Tartuin kirjaan avoimin mielin. Halusinkin lukea ensirakkaushöttöisen teinikirjan, jolta en todellakaan odottanut mitään hirveän puhuttelevaa. Vaikka Eleanor & Park on vaivatonta luettavaa, se ei kuitenkaan tarjonnut minulle sitä mitä toivoin. Ensinnäkään en kokenut ajankuvaa (vuotta 1986) oikein uskottavasti kuvatuksi. Käännös ei ollut paras mahdollinen. Jo kirjan alussa mainittiin luokan pulsat ja pohdittiin dösäkassun tarpeellisuutta. En tiedä, miksi homecoming on välttämättä haluttu kääntää kotiinpaluujuhliksi, kun kuitenkin tekstiin on jätetty monia muita englanninkielisiä ilmauksia.

En myöskään kiintynyt sen paremmin Eleanoriin kuin Parkiinkaan. En jaksa ymmärtää, miksi Eleanor ei voinut kertoa kotiongelmistaan yhdellekään aikuiselle tai miksi yksikään asiasta tietävä aikuinen ei vaivautunut tekemään asialle mitään. Mitä siihen rakkausjuttuun tulee, niin voi jestas! Eleanor oli niin loputtoman epävarma itsestään, vastaili jokaiseen kehuun ivallisesti ja oli muutenkin ihan äärimmäisen rasittava, että teki mieli ravistella kirjaa.

Äääääh.
Odotin suloista tarinaa ensirakkaudesta, sain teinikiimalla kuorrutetun perhedraaman.

Mies joka istutti puita

Jean Giono: Mies joka istutti puita

(L'homme qui plantait des arbres, 1953)

Basam Books 2014, 80s.

Suom. Tuukka Kangasluoma

Kuvitus: Sanna Pelliccioni

Jean Gionon Mies joka istutti puita tarttui mukaan kirjastosta pienen kokonsa vuoksi. Takakannessa mainostetaan kirjan olevan klassikko kaiken ikäisille, mikä viehätti myös.

Mies joka istutti puita on novelli miehestä, joka patikkaretkellään Ylä-Provencen vuorilla kohtaa hiljaisen lammaspaimenen. Elzéard Bouffier elää yksin lampaidensa kanssa ja on ottanut elämäntehtäväkseen istuttaa puita, sata päivässä. Syrjässä kaikesta puut muodostavat pian metsän, joka laajenee kaiken aikaa. Bouffierilta jää huomaamatta kaksi maailmansotaakin, niin erillään yhteiskunnasta hän elää.

Tämän painoksen sivumäärästä reilu kolmannes kuluu Kaarina Davisin alkusanoihin sekä suomentajan kirjoittamaan lyhyeen katsaukseen kirjasta ja kirjailijasta. Kirjan historia onkin mielenkiintoinen, vaikka vielä mielenkiintoisemmalta vaikuttaa kirjailja itse. Parasta kirjassa kuitenkin on itse tarina, jonka kieli on suloisen hellivää ja tunnelma lohdullista.

Tämän kirjan lukemisen jälkeen minunkin tekisi mieleni istuttaa puu. Tai kymmenen.

Yösirkus

Erin Morgenstern: Yösirkus

(The Night Circus, 2011)

Basam Books 2012, 400s.

Suom. Hanna Toivonen

En enää muista, kuinka kiinnostuin Yösirkuksesta ensimmäisen kerran, mutta kauan olen sen lukemisesta haaveillut. Kertomus ilmoittamatta ilmaantuvasta, ainoastaan yöaikaan auki olevasta sirkuksesta ja eräästä pelistä, jonka säännöistä edes sen pelaajilla ei ole tarkkaa tietoa on kutkuttava ja hienosti kerrottu.

Yösirkuksen lukemisesta on jo sen verran pitkä aika, että ensivaikutelmat ovat jo päässeet haalistumaan. Pidin tästä paljon, lumouduin ja nautin. Mutta nyt en ole varma, ihastuinko oikeastaan tarinaan itsessään vai ainoastaan mielettömän hienosti ja todentuntuisesti kuvattuun sirkukseen. Minusta nimittäin tuntuu, että tarina eteni omaan makuuni liian verkkaisesti. En myöskään ole järin ihastunut preesensin käyttöön kirjallisuudessa ja kun tässäkin välillä hypättiin ajassa eteen ja taakse, niin minulla oli hankaluuksia hahmottaa mihin kohtaa aikajanaa mikäkin kohtaus kuuluu. Ja vaikka suomennos oli pääosin todella hyvä, ne muutamat "hänen punaiset hiukset" -kohdat särähtivät korvaani (vai silmääni?) pahasti.

Siltikin muistelen lukukokemusta hymyssä suin ja suurella lämmöllä, sillä näin omaperäisiin tarinoihin törmää vain harvoin.

Epätavallinen lukija

Alan bennett: Epätavallinen lukija

(The Uncommon Reader, 2007)

Basam Books 2008, 115s.

Suom. Heikki Salojärvi

En enää muista, kenen blogissa ensimmäisen kerran kuulin Alan Bennettin Epätavallisesta lukijasta, mutta täten kiitän yhteisesti kaikkia kirjasta bloganneita. Lukukokemus oli hykerryttävä: niin paljon hyviä huomioita lukemisesta tähän pikkuruiseen kirjaan oli mahdutettu!

Englannin kuningatar innostuu lukemisesta oikeastaan koiriensa ansiosta. Ne nimittäin johdattavat hänet palatsin pihalla kököttäneeseen kirjastoautoon ja jotta ei vaikuttaisi epäkohteliaalta, kuningatar lainaa yhden kirjan. Kirja tulee myös luettua ja seuraavalla kerralla hän lainaa uuden kirjan. Sangen pian kuningatar lukee aina kun siihen on mahdollisuus. Erilaiset velvollisuudet tulee suoritettua aiempaa tehokkaammin, koska kuningattarella on kiire kirjojensa pariin.

"Aamulla kuningattarella oli vähän nuhaa, ja koska sovittuja tapaamisia ei ollut, hän sanoi olevansa ehkä vilustunut ja jäi vuoteeseen. Se ei ollut hänelle tyypillistä eikä myöskään totta, hän sanoi sen oikeastaan vain siksi että saisi jatkaa lukemista."

Lähipiiri ei kuitenkaan katso lukemista hyvällä. Monet ovat ne keinot, joilla kuningatarta yritetään pitää erossa kirjoista. Edustusvaunuista katoaa matkalukemiseksi tarkoitettu kirja ja matkalukemiseksi valitut kirjat lähetetäänkin "epähuomiossa" aivan väärään paikkaan.

Minusta tässä kirjassa parasta olivat kaikki ne pienet, mutta harvinaisen osuvat huomiot lukemisesta. Uskon että moni ahkera lukija tunnistaa kuningattaren ajatukset, varsinkin ajan vähyyden mielenkiintoisten kirjojen määrään nähden. Herttainen kirja, vaikka takakannessa mainittu satiiri jäikin minulta enimmäkseen huomaamatta.