You like it darker

 

Stephen King: You like it darker
Hodder & Stoughton 2024, 484s.

 

Tilasin Stephen Kingin uusimman novellikokoelman kesälomalukemiseksi ja kylläpä You like it darker sopikin siihen täydellisesti! Kirjassa on 12 novellia, joista kaksi täyttää pituutensakin puolesta pienoisromaanin määritelmän. Tarinoiden taso toki vaihtelee, mutta ne joista pidin, ovat niin hyviä, että tälle kirjalle annan taas kaikki tähdet.

Novellit ovat myös tyyliltään erilaisia. Osa on hyvinkin realistisia, osa ei todellakaan. Laurie on kaunis ja haikea kuvaus surusta, Finn kertoo niin epäonnisesta nuorukaisesta, että hänestä olisi voinut kirjoittaa myös jöröjukkamaisen, kammottavan opettavaisen lastenlorun. 

Minä pidin eniten niistä pitkistä tarinoista. 
Danny Goughlin's Bad Dream on piinaavan ahdistava novelli, jossa yliluonnollisuutta on vain ripaus. Danny näkee häiritsevän todentuntuisen unen, joka jää kalvamaan mieltä päivien ajaksi. Lopulta hänen on mentävä käymään unen tapahtumapaikalla, mistä hän löytää juuri sen, mitä on unessaan nähnyt. Tahtomattaan Danny päätyy keskelle murhatutkimusta, tietysti epäiltynä murhasta. Novellissa kauheinta ei ole murha, ei edes se uni, vaan toinen tapausta tutkivista poliiseista. 

Rattlesnakessa King on ehkä parhaimmillaan. On koronapandemian aika ja äskettäin leskeksi jäänyt mies muuttaa ystävänsä taloon Floridan rannikolle kesän ajaksi. Siellä on helppo pitää turvallista etäisyyttä muihin ihmisiin, mutta samalla saa ainakin maantieteellistä etäisyyttä menetykseensä. Naapuritalossa asuu rouva, joka kulkee kaikkialle lykäten kaksosten rattaita. Rattaisiin nainen on asetellut lasten vaatteet siten, että jos oikein käyttää mielikuvitusta, voi kuvitella lasten istuvan rattaissa. Naisen kaksospojat ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten, mutta naiselle lapset ovat yhä olemassa. Mies yrittää pitää naiseen etäisyyttä, ihan jo koronankin takia, mutta se ei onnistu.
Aivan loistavaa kummituskauhua!

You like it darker on tosiaan tasokas novellikokoelma. Jos Kingin tuotanto on jo entuudestaan tuttua ja mieluista, tykkää tästäkin varmasti. Jos taas ei ole, niin tässäpä mainio ja monipuolinen kirja, jonka avulla tutustua Kingin tyyleihin!

Holly

Stephen King: Holly
Hodder & Stoughton 2023, 433s.

 

Holly Gibneyn äiti on kuollut koronaan, jonka olemassaoloon hän ei edes uskonut. Huijausta koko pandemia! Holly osallistuu zoom-hautajaisiin, eikä tunne sellaisia tunteita, joita oman vanhemman poismeno yleensä herättää. Etsivä löytää -etsivätoimisto on lomalla, mutta Holly vastaa silti toimiston puhelimeen ja ottaa vastaan toimeksiannon kadonneen henkilön löytämiseksi. Viranomaisten mukaan nuori nainen on kadonnut omasta halustaan, mutta tämän äiti on toista mieltä. Holly alkaa hoitaa tutkintaa pitkälti yksin, sillä yhtiökumppani Pete on saanut koronatartunnan ja Jeromen oma kirjaprojekti on edennyt niin mallikkaasti, että hän matkustaa New Yorkiin allekirjoittamaan kustannussopimuksen. Silloin tällöin toimistolla auttavalla Barbarallakin on jotain omaa meneillään, mutta Holly pärjää kyllä itsekseenkin.

Holly on mainio sekä kirjana että hahmona. Tässä kirjassa ei ole mukana yliluonnollisia elementtejä, vaan kyseessä on melko puhdaslinjainen jännäri/dekkari. Hollyn hahmo on toki kasvanut ja kehittynyt paljon sitten Mersumiehen, mutta hänessä on edelleen paljon jäljellä siitä (ihmis)arasta nuoresta naisesta, jonka itsetunto ei ole kotona saanut minkäänlaista tukea.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, jotka tarinan edetessä lähenevät toisiaan ja lopulta sulavat yhdeksi. Ratkaisu on mielestäni onnistunut, vaikka minulle päivämäärin nimetyt luvut tuottavat aina saman hankaluuden: en hahmota ajan kulkua, ellen tarkista edellisen luvun päivämäärää. Aina en jaksa sitä tehdä.

King on viime vuosien teoksissaan tuonut selkeästi esille etenkin omia poliittisia mielipiteitään. Tässäkin kirjassa öyhöttävä ex-presidentti saa osakseen suoraa kritiikkiä, samoin tummaihoisiin kohdistuva poliisiväkivalta ja rokotekriittiset ihmiset. Tiedän, etteivät kaikki arvosta näitä kannanottoja, mutta minusta on hienoa että King käyttää hyväkseen mahdollisuuden ilmaista kantansa myös kirjallisuudesaan.

 

If It Bleeds

 

Stephen King: If It Bleeds
Hodder & Stoughton 2020, 369s

 

Hellittelin itseäni ylipitkää kesälomaa helpottaakseni Stephen Kingin uusimmalla kirjalla. If It Bleeds on neljän pitkähkön novellin kokoelma.

Kirjan aloittaa novelli Mr Harrigan's Phone, joka oli minusta kirjan parasta antia. Herra Harrigan pyytää teini-ikäistä Craigia lukemaan itselleen ääneen, korvausta vastaan tietenkin. Craig ottaa pestin vastaan mielellään. Vaikka Harriganista ja Craigista ei koskaan tule aivan sydänystäviä, heidän välilleen muodostuu kuitenkin erityislaatuinen side, jossa kännykällä on oleellinen rooli. Tässä novellissa oli minusta kaikki kohdallaan! Se kehittyy verkkaisesti, mutta ei pitkäveteisesti, enkä alussa osannut aavistaakaan, mihin suuntaan tarina kehittyy.

The Life of Chuck oli ahdistavan painostava ja sen verran sekava, että siitä en oikein tiedä ymmärsinkö ihan kaikkea lukemaani. No, eiköhän tämäkin jossakin vaiheessa suomenneta, joten sitten voin kokeilla, ymmärränkö enemmän.

Niminovelli If It Bleeds on kirjan pisin. Siinä Mersumies-trilogiasta tuttu Holly Gibney ryhtyy ratkomaan erikoista juttua omaan tyyliinsä. Minä pidän Hollysta, mutta tämä tarina oli minusta todella pitkäveteinen. En tiedä, oliko lukuhetki tai -vire aivan väärä, mutta tuskastuin monta kertaa epäoleellisiin jaaritteluihin ja vatvomisiin. Blääh.

Rat taas oli enemmän mieleeni. Siinä yhdistyivät Kingin taito kirjoittaa kirjoittamisesta sekä ei-niin-viimeiseen-asti-harkituista sopimuksista epämääräisten osapuolien kanssa. Tätä muuten satuin lukemaan silloin, kun naapurit tiedottivat meitä asuinalueemme rottaongelmasta, eli vahingossa oli vähän niin kuin ajankohtaistakin...

If It Bleeds oli puoliksi loistava, puoliksi vähän tylsä tai outo. Kingin kirjaksi sellainen ehkä kolmen tähden kokonaisuus: ei huippu, mutta ei sieltä huonoimmastakaan päästä.

End of Watch

Stephen King: End of Watch
Hodder & Stoughton 2016, 351s.

End of Watch on Stephen Kingin Hodges-trilogian viimeinen osa. Itsenäisenä kirjana tämä tuskin on oikein mistään kotoisin, joten suosittelen lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessä.

Edellisen osan lopussa tehtiin selväksi, ettei Mr Mercedeksenä tunnettu Brady Hartsfield olekaan niin aivokuollut kuin kaikki luulivat. Tässä kirjassa alkaakin tapahtua nopeasti ja paljon, kun tavalla tai toisella Hartsfieldiin liittyviä ihmisiä alkaa kuolla oman käden kautta. Hodges ja Holly Gibney, etsivätoimisto Finders Keepersin toinen osakas, alkavat tietenkin tutkia asiaa ja tuota pikaa uidaankin jo syvissä vesissä.

End of Watch on hyvin vetävä kirja. Ikävä kyllä se on myös vähän kankeasti koottu. Aivan liian monta kertaa hyvä jännite katkeaa takaumaan, eikä noista takaumista aina edes selvinnyt mitään erityisen olennaista. Minun mielestäni tätä kirjaa olisi saanut editoida vielä kerran tai kaksikin.

Vaikka rakenteellisesti End of Watch ajoittain turhauttikin, on se kuitenkin ihan hyvää viihdykettä. King pääsee leikittelemään yliluonnollisilla elementeillä ja tekee sen hyvin. Hartsfield on todella pelottava hahmo, eikä tässä tarinassa juuri suvantovaiheita ole.

Finders Keepers

Stephen King: Finders Keepers

Hodder & Stoughton 2015, 370s.

Vuosi sitten ilmestyi Stephen Kingin ensimmäinen dekkari, Mr Mercedes. Nyt sarjan toinen osa, Finders Keepers, pääsi luettavaksi heti kun postipoika sen pienen viivästymisen jälkeen toimitti perille.

Mr Mercedes loppui sillä tavalla, että kuvittelin aavistavani Finders Keepersin idean. Tämä Hodder & Stoughtonin painoksen kansikuva vielä vahvisti ennakkokäsitystäni, sillä näkyyhän tuolla kirjapinojen takana edellisen kirjan kansikuvasta tuttu sininen sateenvarjokin. Mutta hahaa! Vaikka Finders Keepers onkin Bill Hodgesista kertovan sarjan toinen osa, Hodges ja muut edellisestä kirjasta tutut hahmot tulivat mukaan tarinaan vasta noin 130 sivun jälkeen.

Kirja alkaa vuodesta 1978, uransa jo lopettaneen kirjailijan kotiin tehdystä murtovarkaudesta. Ennen nykypäivään siirtymistä pysähdytään vuoteen 2009, jolloin 13-vuotias Peter Saubers löytää aarrearkun. Nykyhetkessä viimein tavataan Bill Hodges, Holly ja Jerome, sekä eräs neljäs edellisestä kirjasta tuttu henkilö.

Finders Keepers on hitaasti käynnistyvä, mutta lopussa hyvin nopeatempoinen tarina. Se muistuttaa enemmän toimintaelokuvaa kuin dekkaria, enkä voinut välttyä ajatukselta, että loppu olisi saanut olla vähän rauhallisempi. Eniten nautin juuri tuosta hitaasta alkupuoliskosta, sillä kuten olen monesti aiemminkin todennut, tarinankertojana King on parhaimmillaan juuri verkkaisena muistelijana. Alkuosassa keskittymistäni häiritsi se, että odotin malttamattomana Hodgesin astumista kuvaan ja että olin niin totaalisen väärässä omien ennakkokäsitysteni kanssa, mutta kyllähän King tietää mitä tekee.

Kirjan luettuani olin ensin vähän pettynyt. Että tämmöinenkö tämä vain olikin, keskinkertainen jännitystoimintaseikkailu. Mutta jo saman päivän iltana huomasin, ettei tarina päästänytkään otteestaan vaan pakotti pohtimaan vähän isompiakin asioita.

Finders Keepersissä on hitunen Piinaa, ripaus Ruumista ja aimo annos Mr Mercedeksestä tuttua vauhtia. Bonusmausteena on aavistus yliluonnollisia elementtejä, joista kenties kuulemme lisää seuraavassa Hodges-kirjassa. Saatoin ennustaa tämän kirjan sisällön ihan väärin, mutta nyt en voi erehtyä yhtä paljon.

Stephen King: Revival

Stephen King: Revival

Hodder & Stoughton 2014, 372s.

Uusi vuosi on hyvä aloittaa bloggaamalla viime vuoden viimeisestä kirjasta. Joulupukki toi minulle tämän Stephen Kingin uusimman teoksen, joka muuten julkaistaan suomeksi jo tammikuussa nimellä Herääminen.

Jamie Morton on kuusivuotias, kun pikkukaupunkiin saapuu uusi pastori, ensimmäiseen virkaansa astuva Charles Jacobs. Pastori, hänen kaunis vaimonsa ja pieni poikansa otetaan vastaan lämpimästi ja jonkin aikaa idylli on rikkumaton. Tapahtuu kuitenkin jotakin kamalaa, minkä seurauksena Jacobs irtisanotaan virasta ja hän katoaa kaikkien, myös Jamien, elämästä. Pari vuosikymmentä myöhemmin Jamie kohtaa Jacobsin uudelleen, mutta mies ei ole enää se sama, lapsuudesta tuttu. Miesten kohtalot tuntuvat olevan sidotut toisiinsa jollakin käsittämättömällä, ei lainkaan positiivisella tavalla.

"He spoke with the patience of a true believer. Or a lunatic. Maybe there's really no difference."

Revival on ahdistava ja tarkkanäköinen kertomus fanaattisuudesta. Varmasti kaikki pohtivat joskus, mitä kuoleman jälkeen on odotettavissa - jos mitään odotettavaa on. Tuohon ikuiseen kysymykseen voi etsiä vastausta hiljaa mielessään tai pakkomielteisesti, keinoja kaihtamatta.

Kertojana tarinassa toimii Jamie, joka on kirjan alussa pieni poika, lopussa jo viisissäkymmenissä. Minulle minäkertoja on erittäin hyvin toimiva ratkaisu, etenkin tällaisessa muistelutyyppisessä kerronnassa. Revival ei ole Kingin parhaita teoksia, mutta lukeminen oli silkkaa nautintoa. Paitsi silloin, kun pelotti. Minulle Revival oli neljän tähden kirja, mutta ymmärrän hyvin, mikäli tarina on jollekin toiselle pettymys. Ensinnäkin juoni etenee varsin hitaasti. Toimintaa ei juurikaan ole, vaan aika kuluu omaa, verkkaista tahtiaan. Ja kun toiminnan hetki viimein koittaa, koko homma on ohi nopeasti ja ehkäpä vähän liian helpostikin. Kingin kerronta on kuitenkin omaa luokkaansa ja jollakin ihmeellisellä tavalla nautin (nykyisin) paljon enemmän siitä verkkaisuudesta kuin toimintakohtauksista.

"Home is where they want you to stay longer."

Tähän kirjaan oli hyvä lopettaa lukuvuosi 2014, joka on muuten ollut erittäin antoisa. Uskon, ettei tämä vuosi häviä edelliselle ainakaan kirjojen suhteen. :)

Mr Mercedes

Stephen King: Mr Mercedes

Hodder & Stoughton 2014, 405s.

Toivoin äitienpäivälahjaksi Stephen Kingin uusinta kirjaa, jonka mies ystävällisesti minulle ennakkoon tilasi. Kirja saapui viime viikolla ja kiilasi lukupinoni kärkeen. Englanniksi lukeminen kangerteli alkuun, mutta hyvin pian Kingin taidokas kerronta vei mukanaan ja kielivaikeudet jäi jännittävän tarinan varjoon.

Bill Hodges on eläkkeelle jäänyt rikostutkija, jonka päivät kuluvat tyhjänpäiväisiä tv-ohjelmia tuijotellen ja käsiasetta hypistellen. Brady Hartsfield on tehnyt rikoksen, josta ei jäänyt kiinni. Brady kirjoittaa tapaustaan tutkineelle Hodgesille ilkkuvan kirjeen, joka sysää liikkeelle kiihtyvällä vauhdilla etenevät tapahtumat.

Mr Mercedes on melko tyypillinen rikoksenselvittelyromaani, ainakin tällaisen vai pari dekkaria lukeneen mielestä. King on toki ujuttanut mukaan viittauksia omiin teoksiinsa sekä antanut henkilöhahmoille omalaatuisia tapoja ja piirteitä. Tyylilleen uskollisesti King pitää lukijan varpaillaan, sillä tässäkään kirjassa ei voi tuudittautua minkään laiseen "no tälle ei ainakaan voi tapahtua mitään" -harhaluuloon.

Melko pian kirjan aloitettuani aloin rinnastaa Mr Mercedeksen J. K. Rowlingin salanimellä julkaisemaan Käen kutsuun. Molemmat tahoillaan menestyneet kirjailijat ovat päätyneet kokeilemaan siipiään uuden genren alla - ja mielestäni ihan onnistuneesti. Molemmat myös ovat ilmoittaneet jatkavansa dekkarilinjalla: Rowlingin seuraava Cormoran Strike -kirja (Silkkiäistoukka) ilmestyy suomennettuna piakkoin ja King aikoo jatkaa Hodgesin seurassa vielä kahden kirjan verran. En ole innokas uusien kirjasarjojen aloittaja ja aluksi tämä sivuseikka tympäisikin.

Pidin Mr Mercedeksestä paljon. Se on koukuttava, jännittävä, ahdistava ja vaikka mitä muuta. Mielestäni King on erityisen taitava kuvaamaan ihmisten pimeitä puolia ja sitä tässä kirjassa on runsaasti, piinaavan todentuntuisesti kuvattuna. Vähempikin asioiden toistaminen olisi riittänyt ja parissa kohtaa liiallinen ennalta-arvattavuus harmitti. Tunnustan, että viimeisillä sivuilla tunsin jopa hienoista pettymystä, joka kuitenkin ehti muuttua positiiviseksi kauhuksi. Jatkoa odotan yhtä malttamattomana kuin Kingin kirjoja aina ja sitä onkin luvassa luultavasti jo ensi vuonna.




Kirjabingo: "Tänä vuonna ilmestynyt".