Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Avain 2012, 303s.
Vuoden mutsi on ollut runsaasti esillä blogimaailmassa ja sitä kautta kirjasta kiinnostuinkin. Kahden varsin suorasanaisen naisen rehellinen kuvaus niin raskaus- kuin vauva-ajasta on varsin hauskaa luettavaa. Toisaalta joidenkin arvioiden perusteella odotin vieläkin ronskimpaa otetta ja rajumpaa kielenkäyttöä.
Vuoden mutsissa ei maalailla äitiydestä auvoista ja seesteistä kuvaa, vaikka muutama positiivinenkin puoli äitiydestä ja perhe-elämästä toki löydetään.
Koska sisältöä on laajalti käsitelty jo muiden blogeissa, ohjaan teidät tarkempien kuvausten perässä Lumiomenan blogiin, josta löytyy lisää linkkejä muihin teksteihin.
Kirjasta löytyy yksi osio, jota haluan - kiinnostaa teitä tai ei - kommentoida erityisesti. "Lapsiperhemyyttejä - tarua vai totta?" herätti halun heti samantien kertoa jollekin, että meillä muuten oli/on näin! Myytti 1: "Lapsiperheissä herätään kuudelta!". Rämön ja Lahden perheissä ei herätä, mutta meillä kyllä - hyvinä aamuina. Vauva-aikana meillä on noustu pääsääntöisesti aamuyöllä, melkeinpä milloin tahansa puoli kolmen jälkeen. Eikä sen jälkeen ole jatkettu unia ennen kuin ekoilla päiväunilla, jotka tosin saattoivat alkaa jo seitsemältä. Toki niihin lyhkäisiin öihin mahtui myös lukuisia heräilyjä, 4-9. Nuorempi poikamme on ollut ikänsä huonounisin koskaan tapaamani ihminen. Koska kotiunikoululla ei saavutettu minkäänlaisia tuloksia, veimme lapsen unikoulujaksolle turvakotiin (öiksi siis). Ensimmäisellä kerralla sairastuimme koko perhe norovirukseen ja jakso jäi kesken. Puolen vuoden päästä saimme yrittää uudelleen, mutta mitään vaikutusta silläkään jaksolla ei ollut, vaan lapsi heräsi edelleen viimeistään puoli viideltä. Voin kertoa, että jos joku valittaa aamuvirkusta lapsesta, joka herää puoli seitsemältä, minä en todellakaan jaksa olla myötätuntoinen. Tällä hetkellä, kun poika on pian 4, yöt sujuvat toki jo huomattavasti paremmin kun yöheräilyt ovat jääneet pois ja ylöskin noustaan normaalisti vasta kuuden jälkeen. Nukkuminen säilynee silti vielä pitkään yhtenä suurimmistä iloistani, lukemisen ohella. :)
Toinen myytti "Lapsiperheet ovat aina myöhässä!", ei sekään oikein sovi tähän talouteen. Olen aina ollut ajoissa joka paikassa, riesaksi asti. Kun ala-asteella koulu alkoi kymmeneltä, lähdin kilometrin koulumatkalle viimeistään 15 vaille 9. Myös lasten kanssa olen pitänyt aikatauluista kiinni, sillä se kuuluu mielestäni hyviin käytöstapoihin. Tietysti meilläkin sattui muutaman kerran niin, että juuri lähdön hetkellä jostakin vauvan toppahaalareiden uumenista kuului plörähdys ja lähtemistä oli pakko lykätä vaipanvaihdon verran, mutta jos on jo alunperinkin ajoissa, ei myöhästyminen ole mitenkään pakollista.
"Lasten vanhemmista tulee ärsyttäviä besserwissereitä!" Niin tuleekin, ainakin joissakin asioissa. Toisaalta vanhemman roolissa olen myös monissa asioissa epävarmempi kuin olisin etukäteen osannut edes kuvitella. Kasvatusvinkkejä otan edelleenkin mieluummin vastaan toisilta vanhemmilta kuin lapsettomilta henkilöiltä.
Vuoden mutsi oli kepeää luettavaa, mutta monin paikoin olisin kaivannut vähän syvällisempiäkin ajatuksia. Jos olisin lukenut tämän ensimmäistä lasta odottaessa, olisin luultavasti ärsyyntynyt mielettömästi kirjoittajien "negatiivisuudesta", mutta nyt kun on edes vähän äitiyskokemusta takana, saatoin monin paikoin vain nyökytellä ja olla samaa mieltä. Esimerkiksi se sanasto, jota etenkin vauvapalstoilla käytetään, on melko piinaavaa: esikko, kakkonen, masuasukki tai masukki, plussatuulet ja tarrasukat...
Vuoden mutsi oli kepeää luettavaa, mutta monin paikoin olisin kaivannut vähän syvällisempiäkin ajatuksia. Jos olisin lukenut tämän ensimmäistä lasta odottaessa, olisin luultavasti ärsyyntynyt mielettömästi kirjoittajien "negatiivisuudesta", mutta nyt kun on edes vähän äitiyskokemusta takana, saatoin monin paikoin vain nyökytellä ja olla samaa mieltä. Esimerkiksi se sanasto, jota etenkin vauvapalstoilla käytetään, on melko piinaavaa: esikko, kakkonen, masuasukki tai masukki, plussatuulet ja tarrasukat...
Hauskaa että sinäkin luit tämän Maija. On jotenkin avartavaa lukea tästä äitien mielipiteitä, minä kun edelleen olen ummikko, mutta kyllä minäkin tästä tykkäsin, naureskelinkin ja vähän ihmettelin.
VastaaPoista(ajoissaolosta: okei, meillä nyt ei ole vauvaa tai mitään mutta olen myös ihan järkyttävä aikataulustressaaja, aina pitäisi lähteä ihan sikana etuajassa :D )
Totta, kirjassa on paljon hyvää ja aidosti hauskaa, mutta joitakin ärsyttävyyksiä kirjassa on. Se, että on itse äiti ja että lasten vauvavuosista on muutamia vuosi, vaikuttaa varmasti lukukokemukseen. Mutta kyllä Vuoden mutsin kanssa nauraa sai!
VastaaPoistaSympatiani ja myös myötäelämiseni huonojen yöunien vuoksi. Meillä on ollut vähän samanlaista. Esikoinen herätteli koko ensimmäisen vuotensa siten, että yöunet menivät 45 minuutin pätkissä. Kuopus taas nukkui vauva-aikana aika hyvin, mutta alkoi sitten yökukkujaksi. Pahimmillaan molemmat lapset valvottivat niin, että herättiin ensin yhden maissa, sitten 2-3 välillä, neljältä ja viideltä... No, nyt tilanne alkaa olla hyvä, kun herätyksiä on enää yksi tai kaksi yössä (lapset kaipaavat kaveria yöpissalle, ymmärrän kyllä, että tuttu ja turvallinen koti voi olla pelottava hämärässä).
Kiitos linkityksestä. :)
Huh, ei ihme että osaat arvostaa nukkumista :) Meillä esikoisen (ei esikko, ei sitten millään!) kohdalla kotiunikoulu tehosi, mutta niitä huuto-öitä ja valvomisia ehti olla ihan tarpeeksi... Ja se vaihe, kun samainen esikoinen päätti jatkuvasti herätä ennen sian pieremää (ei sentään kolmelta vaan neljän-viiden aikaan) on vielä todella tuoreessa muistissa... Ei meillä vieläkään pitkään nukuta, mutta kuuden-seitsemän välillä on jo paljon virkumpi kuin viiden aikaan :)
VastaaPoistaMinäkään en välttämättä olisi ollut yhtä ihastunut kirjaan, jos olisin lukenut sen ennen lasten syntymää. Nyt oli hyvä naureskella ja nyökytellä hymähdellen kirjassa esitetyille asioille, kun suurin osa niistä on takanapäin.
Minäkin mietin, että jos olisin lukenut tämän ennen lapsia, olisinko suhtautunut näin lunkisti kirjaan.
VastaaPoistaSympatiat sinne unihaasteiden suhteen! Meillä esikoinen oli....puolitoista vuotias, ennen kuin hän nukkui ns. yön putkeen. Sitä ennen hän syntymästä saakka heräili 1- MAX 4h välein, niin yöllä kuin päivällä. Kuljin aikamoisessa sumussa ekan vuoden..
Ja piti jatkaa, että kuopuskin on harrastanut huonounisuutta sen suhteen, että vauvana heräili usein jo viideltä ja nykyäänkin, lähemmäs 3 vuotiaana kukkuu usein ylhäällä jo kuudelta.
VastaaPoistaJoo..I NEED SLEEP!!!!
Linnea, Oletko kirjoittanut tästä blogiisi, kun minä en löytänyt, vaikka kuinka etsin? Minusta tuntuu toisinaan, että lasten kanssa on aina ummikko, vaikka omiakin olisi :D
VastaaPoistaMinusta aikatauluista kiinni pitäminen on vain hyvä asia ja olen hillittömän iloinen, että oma mieheni on samanlainen "varataan nyt puoli tuntia tähän 3km matkaan, että keretään"-tyyppi ;)
Katja, Olisi tässä saanut olla vähän enemmän niistä äitiyden hyvistä puolista. Tuntui, että niitä iloisia yllätyksiä mainittiin vain pari...
Ja sympatiat huonoista öistä :/ Kun lapsi nukkuu tarpeeksi pitkään tarpeeksi huonosti, sitä ei vanhemmatkaan osaa enää nukkua kunnolla, jos joskus hyvä yö osuisikin kohdalle. Helposti sitä menee itse semmoiseen koiranuni-tilaan, jossa vain vähän horrostaa ja odottaa, että kohta se taas herää...
Villasukka, Joo, kello kuusi - tai varsinkin seitsemän - on jo hyvin! :) Varsinkin, jos on saanut nukkua edes melkein ilman herätyksiä. Mulla on silti edelleen jossain selkärangassa pelko todella huonoista öistä ja menen nukkumaan viimeistään kymmeneltä.
Susa, sympatiat sinullekin! Meidän esikoinen nukkui niin hyvin, että me HERÄTELTIIN sitä :D Muistan jopa soittaneeni miehelle töihin, että "nyt se on nukkunut jo neljä tuntia päiväunia, pitäiskö herättää syömään?" Nuorempi kätysteli hereillä öiden lisäksi myös päivät. Se lopetti päiväunetkin kokonaan jo 1,5vuotiaana. Tuon sumussa kulkemisten ymmärrän oikein hyvin... Siinä vaiheassa ei hirveästi lohduta ne kanssaihmisten "no vuoden päästä on jo paljon helpompaa!" -kommentit.
Hei, komppaan sua tuosta ajoissa olemisesta. Täytyy vain oppia siihen, että aletaan valmistella lähtöä hyvissä ajoin, siis noin tuntia ennen... Hauskaa tuo vauvapalstojen sanasto.
VastaaPoistaKirjanainen, kiva että on muitakin ajoissaolijoita :)
VastaaPoistaVauvapalstakieli vaatii hiukan totuttelua :D