tiistai 13. syyskuuta 2016

Rakkaani, kyyhkyläiseni

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Otava 1984, 277s.
Suom. Pentti Saarikoski

Rakkaani, kyyhkyläiseni sisältää minun lukemani painoksen kansitekstin mukaan "[m]eheviä, tyylikkäitä kauhukertomuksia". Suoranaista kauhua en kyllä tämän kirjan sivuilta löytänyt, mutta sellaista kihelmöivää jännitystä, muutamia kääk-tilanteita ja jonkin verran sekopäistä tohtorointia kuitenkin.

Kokoelman 15 novellia on poimittu kirjoista Kiss kiss ja Joku kaltaisesi, ja osa tähän valikoiduista tarinoista on julkaistu myös kokoelmassa Nahka ja muita novelleja. Pidin siitä, kuinka erilaisista aiheista Dahl kirjoittaa. Ensimmäisessä novellissa kehitellään Suuri automaattinen kielikone, joka kirjoittaa novelleja ja lopulta romaaneja muutamalla napinpainalluksella. Pastorin huvi oli kenties kokoelman hykerryttävin. Siinä antiikkikauppias tekeytyy viikonloppuisin antiikkia arvostavaksi pappismieheksi ostaakseen maalaistaloista arvoesineitä minimaalisin hinnoin. Tietenkään homma ei suju täysin suunnitelmien mukaan. Kuningatarhyytelö taas on aika kammottava kertomus pariskunnasta, jonka vauva vain kuihtuu ja kutistuu, eikä suostu syömään. Kenties lähimmäksi kauhua päästään novellissa Kaula, josta en kerro nimeä enempää.

Niin paljon kuin nautinkin tarinoista ja niiden tummista sävyistä, suomennosta en voi kehua. Englanti paistaa läpi häiritsevän paljon, minkä lisäksi sanasto kaipaisi kipeästi päivittämistä:

"Nyt minun hommani on sellainen, että minun on vietettävä aika usein viikonloppuja."

"- Ehkä suuri radioinsinööri ei tiedäkään miten maikki kytketään speakeriin?"

Mielestäni tämä kirja kaipaisi kipeästi päivitettyä käännöstä.

Rakkaani, kyyhkyläiseni on verraton kokoelma vinkeitä tarinoita, jotka tosiaan ovat melko kaukana kauhusta. Suosittelenkin veikeiden, hitusen synkähköjen tarinoiden ystäville.








Ja lopuksi vielä yhteenveto Yöpöydän kirjat -blogin Niinan vetämästä Roald Dahl -lukuhaasteesta, joka päättyy tänään.


Olisin niin mielelläni tahtonut saavuttaa Matilda-tason, eli kuusi kirjaa tai enemmän, sillä Dahl on yksi suosikkikirjailijoistani. Haasteeseen sain kuitenkin luettua vain seuraavat kirjat:


  1. Suunnattoman suuri krokotiili
  2. Henry Sugarin ihmeellinen tarina ja kuusi muuta
  3. Nahka ja muita novelleja  
  4. Poika / Yksinlentoon
  5. Rakkaani, kyyhkyläiseni

Omasta hyllystä olisi löytynyt (lukemattomana, luettuja tietysti vaikka kuinka monta) vielä aikuisille suunnattu romaani Oswald-eno, mutta siihen en ehtinyt haasteen aikana tarttua. Ylinoidan titteli on silti ihan hyvä saavutus. Toki blogistani löytyy huomattavasti enemmänkin Dahlin kirjoja, tämä blogiteksti mukaan lukien yhteensä 21.

Kiitos Niinalle mainiosta haasteesta! Nykyisin kaikki haasteet tahtovat jäädä kesken, mutta tässä sentään onnistuin. :)

4 kommenttia:

  1. Dahlin novelleissa riitti ihmeteltävää joskus teininä, olisi varmasti uusintakierroksen paikka. Mutta että "maikki kytketään speakeriin"? Joopa joo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, Jos vain sopiva lukuväli löytyy, niin varmasti näistä riittäisi viihdykettä toisellekin lukukierrokselle! :) Tosin veikkaan, että sua tuo käännöksen tökeryys häiritsee vielä enemmän kuin mua.

      Poista
  2. Kiitos haasteeseen osallistumisesta. :) Onpas erikoista kieltä tuossa Saarikosken suomennoksessa. Olisikohan tarkoituskin olla tuollainen slangihtava käännös, eikä niin oikeakielinen kuin se voisi olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, en oikein usko, että tässä on tavoiteltu mitään puhetyyliä tai muuta, sillä esim. tuon maikki-speaker -jutun pariskunta on sellainen korrekti pariskunta, joka muuten puhui aivan "normaalisti".

      Poista