Daniel Glattauer: Takiainen
(Ewig Dein, 2012)
Atena 2013, 268s.
Suom. Raija Nylander
Judith on nelikymppinen, lamppukauppaa pyörittävä fiksu nainen. Hän ei ole erityisesti kaivannut elämäänsä miestä, mutta eräällä kauppareissulla hän lähes kirjaimellisesti törmää erääseen varsin viehättävään herrasmieheen. Tuo mies, Hannes, on kohtelias ja ylitsevuotavan kiinnostunut Judithista. Moinen liehittely hivelee Judithin itsetuntoa ja hän ottaa vastaan miehen kahvittelukutsun. Aika pian suhde etenee, vaikka Hannes tuntuukin olevan tukahduttavan rakastunut ja Judithille riittäisi paljon vähempikin yhdessäolo. Hannes on kaikkialla, kaiken aikaa. Ero on ainoa oikea ratkaisu, mutta ei todellakaan helppo.
Daniel Glattauerin Takiainen on tiivis ja tunnelmaltaan ahdistava trilleri. Lukijalle Hannes näyttäytyy alusta asti epämiellyttävän tarrautuvana miehenä, mutta ei Judithkaan maailman rakastettavimmalta naiselta vaikuta. Judithin ja Hanneksen eron jälkeen lukijallekin alkaa olla epäselvää, kuka on se seonnut osapuoli. Judith kokee Hanneksen vainoavan itseään, mutta kukaan ei tunnu uskovan sitä. Todisteitakaan ei oikein ole.
Takiainen jätti hiukan nihkeän jälkimaun. Tavallaan kirjassa ei ole mitään vikaa: juoni on hyvä ja tunnelma tiivistyy sopivasti pitkin matkaa. Loppukin on ihan kelvollinen, mutta ehkä hiukan äkkinäinen ja liian epäuskottava muuhun kirjaan verrattuna.
Viime aikoina olen potenut jonkinasteista syysmasennusta (itse diagnosoituna, tietenkin) ja kun siihen lisää huonosti nukutun vauvavuoden (11kk voi pyöristää vuodeksi), ei olotila ole se virkein mahdollinen. Lukeminen, kuten kaikki muukin tekeminen, on ollut takkuista ja kankeaa, joten ehkä kirja kärsi kohtuuttomasti myös lukijan epäedullisesta olotilasta.
Takiainen oli selvästi hyvä kirja, mutta ei vain tähän hetkeen sopivinta luettavaa minulle.
Minua Glattauerin aiemmat teokset ovat ihastuttaneet, erityisesti muodon vuoksi, ja aion kukea tämänkin teoksen. Harmi, että olet ollut väsynyt (pidempään jo!). Tsemppiä!!
VastaaPoistaVaikuttaa kyllä juuri minulle sopivalta kirjalta, josta en ollutkaan aiemmin kuullut. Pikaisen googletuksen mukaan kirjaa ei ole enkuksi käännetty, harmillista. Täytynee jäädä tarkkailemaan tilannetta. Joitakin muita tämän kirjailijan kirjoja näkyy käännettäneen enkuksikin. En tosin tiedä kiinnostavatko ne niinkään minua (näytti olevan joku kirjasarja).
VastaaPoistaHarmi, että kirjalla on noin surkea nimi. Eilen luin plokkaukset Saastasta ja Rutosta ja nyt Takiainen. Olen lukenut Glattauerin Joka seitsemäs aalto ja Kun pohjoistuuli puhaltaa. Tykkäsin niistä kovasti. Kirjan nimi on minulle tärkeä. Heti kun kirja tulee vastaan luen sen, sillä tykkäsin kirjailijan tarinankertomistyylistä.
VastaaPoistaHeei, missä on Rutto, mikä kirja?! Minuu alkoi heti kiinnostaa :D Minusta tämä Takiainenkin on oikein tarttuva (heh) nimi!
PoistaJännä juttu, miten eri tavalla nimet voi kokea. :))
Luota vain omaan tuntemukseen - jos kirja ei tunnu hyvältä, se ei sitten varmaan ole sitä. Vaikka totta kai oma olotila lukiessa vaikuttaa ainakin siihen, mitä asioita ja tunnelmia kirjasta noteeraa. Olen lukenut Glattauerin aiemmat ja ovat ihan-ok-linjaa, viihteeksi käy vaikkei hurjasti vaikuta, mutta tämän kirjan arviot ovat saaneet miettimään, että tämän taidan jättää väliin. Äh, turhaa puhetta, en malta kuitenkaan, jos se kohdalle tulee. Mutta en aktiivisesti etsi kirjaa. Voimia syksyyn, voi hyvin!
VastaaPoistaKovasti jaksamista, Maija! Pimeys, harmaus (vaikka ainakin täällä etelässä on ollut tällä viikolla pari todella aurinkoista päivää) ja katkonaiset yöunet eivät varmasti kohota kenenkään mielialaa. Minullakin on jotenkin hidas olo, myös lukemisen suhteen, tuntuu etten pääse missään kirjassa loppuun ja blogini täyttyykin nyt lähinnä kirjoista, joita olen lukenut lapsilleni tai suunnittelen joskus lukevani :).
VastaaPoistaTykkäsin Glauttaerin sähköpostiromaaneista Kun pohjoistuuli jne ja Joka seitsemäs jne (komppaan Arjaa, ihan ok viihdettä), mutta tämä takiainen ei kuulosta aiheensa puolesta kovin kiinnostavalta.
Toivotan sinulle roppakaupalla voimia, Maija! <3
VastaaPoistaOlen lukenut Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja joka seitsemäs aalto -kaksikon... joista viimeksi mainittu alkoi jo toistaa aihetta ja jokseenkin petyin Glattauerin valitsemaan 'loppuhuipennukseen'.
Hanna, Eiköhän tämä ole tästä parane, kun saatiin "vauva" viimeinkin luopumaan yötarjoiluista ja yöt kohenivat. :) Glattauerin kerronta oli omalaatuista, mutta kivalla tavalla. Voisin kokeilla noita aiempia kirjoja joskus.
VastaaPoistaElegia, Minustakin kirjan idea on tosi hyvä! Toivottavasti tämä käännetään englanniksi pian tai saisit käsiisi suomalaisen version, jotta pääset muodostamaan oman mielipiteesi. :)
Mai Laakso, Nimi ei ehkä ole kauhean söpö ja houkutteleva, mutta kuvaa kirjan sisältöä ja tunnelmaa todella osuvasti. Mikäli kirjailijan tyylistä pidät, niin kannattaahan tätä kokeilla ennakkoluuloista huolimatta. Tosin en ole aiempia kirjoja tosiaan lukenut, mutta jospa tyyli ei olisi radikaalisti muuttunut matkan varrella.
Arja, kiitos! :) Joskus sitä on vain niin blääh-olo, ettei suklaakaan maistu hyvälle. Tai ainakaan yhtä hyvälle kuin tavallisesti. Siksi oletan, että kurja olo voi pilata hyvänkin kirjan.
Maria, Meille asti ei ole aurinko viime aikoina ehtinyt - enempikin tämmöistä sumuisen utuista, juuri ja juuri plussan puolella pysytellään ja kosteus imeytyy sieluun asti. Hrrrrrr.
Kaisa, Kiitos, voimat tulevat tarpeeseen! :) Yritän ajatella niin, että viimeistään joulutouhut kohottaisivat mielialaa lopullisesti.