Kristiina Harjula: Pispalan kiviä
Karisto 2013, 204s.
Raili osaa jo puhua, kun hän muuttaa äidin ja isän kanssa mummun kaupan yläkerrassa sijaitsevaan asuntoon. Leikkikavereita löytyy samasta talosta ja se onkin hyvä, sillä silloin ei tarvitse mennä ulkovessaankaan yksin. Uutta hohtoa elämään tuo naapuriin muuttava taiteilija Eedit, joka pukeutuu kuin elokuvatähdet. Lapset hurmaantuvat Eeditistä ja aluksi aikuisetkin nauttivat raikkaasta tuulahduksesta. Mutta sitten eräs mies hurmaantuu liikaa, eivätkä aikuiset enää olekaan samanlaisia kuin ennen. Railin arki huojuu, mutta tyttö yrittää parhaansa mukaan luovia aikuisten välisten ristiriitojen keskellä.
Kristiina Harjula kirjoittaa niin, että Pispala herää eloon. Tampereen murre sorahtelee luontevasti ja vanha kauppa tuoksuu. Moni asia Railin lapsuudessa muistutti omastani, vaikka minä olenkin pienestä maalaiskylästä ja olin lapsi 80-luvulla. Mekin asioimme pienessä kyläkaupassa ja ostokset merkittiin kirjalle. Meillä oli ulkovessa, jonne en hirveän mielelläni mennyt sillä pelkäsin tippuvani reiästä. Vielä sittenkin, kun meille saatiin sisävessa, jatkoimme pitkään "Tuu mun kaveriksi vessaan" -käytäntöä. Railin tavoin minuakin pelotti kellarissa käydessä, että ovi menee kiinni, eikä kukaan osaa etsiä sieltä.
Pispalan kiviä ei ole se onnellisin tarina, mutta sitäkin vahvempi ja toiveikkaampi. Harjulan nimi kannattaa painaa mieleen, sillä tällaisen esikoisen jälkeen seuraavalta kirjalta on lupa odottaa suuria.
Onpa upea kansi tässä kirjassa, hienot värit! Olen ohimennen piipahtanut pari kertaa Pispalassa, ja kuvan nousevat, laskevat portaat sopivat niihin maisemiin hyvin. :)
VastaaPoistaMaija, tämä teki minuun suuren vaikutuksen ja ihmettelen, mihin tämä jäi Hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaiden joukosta. Ihanaa, kun tykkäsit. Tamperelaisille tämä on erityinen helmi.
VastaaPoistaMulla tämä on lukujonossa, pitäisi maakuntahaasteeseen vierailla Tampereen suunnassa =)
VastaaPoistaIlahduin hurjasti kun huomasin sinun bloganneen Pispalan kivistä. <3 Pidin kirjasta paljon, kun sen kesällä luin, ja komppaan Elinaa: tamperelaisille tämä on melkoinen helmi. Olen lukenut Pispalan kivien jälkeen jo vaikka mitä, mutta vieläkin sen lämmin tunnelma tuntuu sydämessä. Hieno kirja, ja ihanaa että luit ja pidit!
VastaaPoistaTämä kyllä ansaitsisi lisää blogisavuja! :)
Marika Oksa, Kansi on tosiaan hieno ja minäkin yhdistin portaat Pispalaan, vaikka muistikuvani paikasta ovatkin hämärät ja alunperinkin heppoiset. Ihana kirja. :)
VastaaPoistaElina, Samoin minäkin olisin toivonut tämän pääsevän esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi! Tosin Taivaslaulukin jäi ilman ehdokkuutta ja sitä ihmettelen suuresti myös. Ehkäpä ehdolleasettajilla on ihan väärä kirjamaku ;)
Mari a, Toivottavasti kirjamatkaat Tampereelle pian! Tämä on erittäin hyvä kirja, jossa on paljon enemmän sisältöä kuin sivuja. (Edellisen lauseen piti kuulostaa fiksulta, mutta en ihan onnistunut. Hupsista.)
Sara, Voin kuvitella, että tamperelaisille on vielä helpompaa ihastua tähän. Ja totta tosiaan kirjalle soisi enemmän näkyvyyttä myös blogeissa!
Hei. Olen plokannut kirjasta jo maaliskuussa ja kirja ei kauheasti kiinnostanut. Kirjan loppu heikensi mielestäni kirjan tarinaa.
VastaaPoistaMai, Kirjan loppu rikkoi kyllä kirjan tunnelmaa, mutta minua se ei häirinnyt. Harmi, että et ihastunut kirjaan, mutta ainahan se niin menee, ettei mikään kirja kaikkia lukijoita samalla lailla valloita.
VastaaPoista