Corto Maltese - Kelttiläistarinoita

Hugo Pratt: Corto Maltese - Kelttiläistarinoita

(Les Celtiques, 2009)

Jalava 2013, 110s.

Suom. Heikki Kaukoranta

Corto Maltese on minulle ennestään tuttu pikkusiskon kirjahyllystä. En tosin ole ensimmäistäkään aiemmin lukenut, mutta kehuja kuullut siinä määrin, että ajattelin tutustua herra Malteseen Kelttiläistarinoista aloittaen. (Pikkusiskolta etukäteen varmistin, että pitäisikö nämä sarjakuvat lukea jossakin järjestyksessä, mutta kuulemma ei ole mikään pakko.)

Kelttiläistarinoita on julkaistu nyt suomeksi ensikertaa värillisenä painoksena ja lisäksi käännös on tarkastettu. Ennen kuin Corto Maltese pääsee vauhtiin, lukija pääsee ihailemaan upeita, tunnelmallisia Marco D'Annan valokuvia ja lukemaan Pratt-asiantuntija Marco Steinerin alkusanat. Steinerin sanat ja D'Annan kuvat toimivat yhteen erittäin hyvin, vieden lukijan valmiiksi Irlannin karuihin mutta kauniisiin maisemiin.

Heti parin sarjakuvasivun jälkeen huomasin kuvitelleeni Corto Maltesen toisenlaiseksi mieheksi: perinteiseksi hyvikseksi. Puhelinsoitto siskolle selvensi asiaa, Maltese on kuulemma (entinen) merirosvo mutta silti tavallaan hyvis. Jatkoin siis lukemista ja sain todeta kokoelman kaikki neljä lyhyttä kertomusta varsin toimiviksi. Ensimmäisessä tarinassa, Konsertto O'Molli harpulle ja nitroglyseriinille, Corto Maltese vierailee Pohjois-Irlannissa tervehtimässä ystäväänsä, joka tosin on äskettäin kuollut. IRA:n joukkojen "piilomajassa" vaihdetaan kuulumisia ja lopulta vieraillaan vastapuolen päämajassa.

Sydäntalvisen aamun uni on unenomainen kertomus, joka alkaa aamu-usvaisella Stonehengellä. Vanhojen tarujen ja legendojen hahmot Oberon, Puck, Morgan le Fay sekä Merlin ovat huolissaan saksalaisjoukkojen uhkaavasta lähestymisestä. Apuun värvätään sattumalta paikalla torkkuva Corto Maltese. Tämän tarinan alku oli visuaalisesti hieno, mutta kielellisesti kankea. En vastusta puhekielisyyttä, mutta etenkin Merlinin kaltaisen hahmon soisi puhuvan kirjakieltä.

Vosne-Romanéen viiniä ja Picardien ruusuja tarinassa Corto Maltese jää aika lailla sivustakatsojan rooliin. Punainen paroni ampuu alas vastapuolen lentokoneita solkenaan, mutta viimein hänkin kohtaa loppunsa.

Viimeinen tarina sisälsi niin sekopäisen hahmon, että meinasin saada päänsäryn. Zuydcooten ja Bray-Dunesin välimailta - burleskia, tai ehkä ei on nopeatempoinen rikos ja ratkaisu -tyyppinen tarina. Corto Maltese on seuraamassa amerikkalaisjoukkojen viihdytyspalveluiden järjestämää teatteriesitystä sekä kauniin Mélodien laulua. Esitysten jälkeen sattuu kuolemantapaus, josta syytetään Corton ystävää. Teatteria esittävän Rico-Ricon haastatteleminen on yhtä tuskaa, sillä mies koikkelehtii kuin sätkynukke ja hyppää melkein lukijan silmille. Mutta Corto on nokkela kaveri ja tämäkin juttu järkeillään sutjakkaasti selväksi.

Kaiken kaikkiaan Kelttiläistarinoita jätti jälkeensä halun tutustua Corto Malteseen paremmin. Tämän kokoelman tarinat ovat toisaalta harmittavan lyhyitä, mutta jälkikäteen ajatellen juuri sopivia. Mitäpä tuota turhaan pitkittämään valmista tarinaa. Tarinoiden nimissä olisi kyllä ollut tiivistämisen varaa.