Donna Tartt: Tikli
(The Goldfinch, 2013)
WSOY 2014, 893s.
Suom. Hilkka Pekkanen
Donna Tartt ei ehkä ole kovin tuottoisa kirjailija, mutta hänen kirjansa ovat aina odotettuja. Pienen ystävän aiheuttaman pettymyksen jälkeen en uskaltanut odottaa kovin suuria tältä kirjailijan kolmannelta kirjalta, Tikliltä. Kirjan massiivinen koko hiukan säikäytti, mutta hyvin nopeasti tarina vei mennessään. Loppua kohti hupeneva sivumäärä jopa hirvitti, sillä en olisi halunnut tarinan päättyvän.
Theo Decker on 13-vuotias, kun hän menettää äitinsä rajussa onnettomuudessa. Theo selviää samasta onnettomuudesta hengissä, mutta tapahtuma vaikuttaa (luonnollisesti) suunnattoman paljon hänen elämäänsä. Isä on lähtenyt omille teilleen jo aikoja sitten, eikä hänen olinpaikastaan ole tietoa. Theon on yritettävä selvitä pahimman yli, vaikka aikuisten jakelemat neuvot selviytymiseen (pidä päiväkirjaa, heittele puunrunkoa jääpaloilla) tuntuvat täysin tehottomilta.
Theon elämän keskipisteeksi muodostuu Carel Fabritiuksen 1600-luvulla maalaama taulu, joka päätyy Theolle puolivahingossa. Minne elämä Theoa kuljettaakaan, New Yorkista Las Vegasiin ja takaisin, taulu kulkee mukana.
Ihmiset Tiklissä tuntuva kovin äärimmäisiltä. Theon isä on hirvittävän vastuuton, paras ystävä Boris taas etsii jatkuvasti mahdollisuutta pistää päänsä sekaisin. Antiikkikauppaa tehottomasti pyörittävä ja huonekaluja taidokkaasti entisöivä Hobie taas on äärimmäisen ystävällinen, luotettava kuin kallio ja muutenkin ihmismuodon ottanut turvasatama.
Tartt kirjoittaa taitavasti ja kirjan ilmava taitto tekee lukemisesta nautinnollista. Pidän kovasti tällaisista kirjoista, joissa pääpaino ei ole juonessa vaan jossain muualla. Kirjan alkupuolella jokin tekstissä toi mieleeni John Irvingin, vaikka Tartin hahmoista ei löydykään irvingmäisiä erikoisuuksia. Nautin kirjasta suunnattomasti, aivan viimeisiä sivuja lukuun ottamatta. Olisin mieluummin lukenut lisää Theosta ja muista, kuin omituisen teennäisenoloista, mukasyvällistä filosofointia. Tästä huolimatta Tikli oli valtavan upea lukukokemus, jonka maailmasta ei tahtoisi päästää irti.
Olen lukenut vain Tarttin esikoisen, tämä kiinnostaa kovin. Mutta odottelen pokkaripainosta. Hyvä arvio :)
VastaaPoistaJokke, Saapa nähdä kuinka muhkea pokkaripainos tästä tulee, jos tulee! :) Muhkeasta koostaan huolimatta tämä oli nopealukuinen, joten kirjaston laina-aikakin riittää varmasti. :)
PoistaNostan hattua tämän järkälään lukemisesta. Haluan kovasti lukea Tiklin, mutta en vain tiedä missä välissä ehdin - junaan kun tuota kirjaa on vähän vaikea ottaa mukaan :D
VastaaPoistaJassu, joo, tämän kokoista kirjaa ei tosiaan ole kovin näppärä kuljettaa yhtään minnekään! Minut tämä kirja vei niin hyvin mukanaan, ettei lukemiseen lopulta mennyt kuin viisi päivää, joten nopealla lukijalla "urakka" on vielä joutuisampi. :)
PoistaMinusta ne viimeiset sivut taas olivat ihan parasta, semmoinen lentoonlähtö ja viimeinen kohotus. Kaikesta muusta olen kanssasi samaa mieltä. <3
VastaaPoistaMinna, minä taas koin lopun turhaksi aukikirjoittamiseksi. Tykkään enemmän siitä, että tuollaiset pohdinnat saa lukija miettiä itse, nyt ne tuntuivat liian alleviivatuilta. Joskus tykkään rautalangan vääntelystä, mutta nyt olisi saanut jäädä väliin.
PoistaKuitenkin kirja oli mielettömän hyvä, eikä se noin kymmenen sivua näin paksussa kirjassa ole kuin minimaalinen osuus. :)
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Hirveän hyvä kirja – tarina, hahmot, kaikki – mutta loppu, juuri ne viimeiset sivut, olivat kyllä jotain niin omituista. :D
VastaaPoistaLaura, no niinpä! :)
PoistaOnneksi se viimeisten sivujen aiheuttama pettymyksen tapainen haalenee ajan kanssa.
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin oli huikean hieno... Pieni ystäväkin olisi hyllyssä; taidan lukea sen ensin, Jokken lailla Tiklin pokkaripainosta odotellessa.
VastaaPoistaKaisa Reetta, Melkein uskallan väittää, että tätä kovakantista versiota on painostaan huolimatta helpompi lukea kuin pokkaria. Ja mitä jos pokkaripainosta ei otetakaan?! :)
PoistaPieni ystävä oli minulle iso pettymys, mutta toivon sinun löytävän siitä positiivisiakin puolia. :)