perjantai 18. huhtikuuta 2014

Piko ja Fantasio, Zorbul-tarinat

Franquin: Piko ja Fantasio, Zorbul-tarinat
(Spirou et Fantasio - L'integrale 7 - Le mythe Zorglub, 2009)
Egmont 2013, 173s.
Suom. Emilia Melasuo

Olen saanut kasvaa ruokapöydässä lukemiseen suopeasti suhtautuvassa perheessä. Useimmiten nenän alla oli (ruoan lisäksi) Aku Ankka, mutta koska samoja seikkailuja ei jaksa lukea ihan koko aikaa, tutuiksi tulivat myös Asterix, Lucky Luke, Niilo Pielinen, Valhalla-sarjakuvat, Lassi ja Leevi, Kamut, Tintti sekä Piko ja Fantasio. Harmillisesti useat 90-luvun alun sarjakuvat ovat hävinneet kirjastojen valikoimista, luultavasti puhkiluettuina. Joitakin albumeita löytyy mukavasti käytettyinä, mutta etenkin Pikon ja Fantasion seikkailut ovat hirveissä hinnoissa. Siksipä onkin hienoa, että ainakin osasta Pikon ja Fantasion seikkailuja on otettu uusia, yhteispainoksia.

Zorbul-tarinat on arvokkaan näköinen yhteisnide, joka sisältää tarinat Koe, joka muuttui painajaiseksi, Z niin kuin Zorbul ja Zorbulin varjo. Kirjan alussa on myös lähes 30 sivun verran taustatietoa Franquinista ja muista Pikon ja Fantasion tekemisessä mukana olleista henkilöistä, sarjakuvan kulta-ajasta sekä tietysti myös kirjan seikkailuista.

Koe, joka muuttui painajaiseksi on lyhyt tarina siitä, kuinka Sieninevan kreivi joutuu oman keksintönsä uhriksi ja alkaa käyttäytyä täysin luontonsa vastaisesti. Kyseessä onkin eräänlainen Jekyll & Hyde -versio.

Z niin kuin Zorbul ja Zorbulin varjo esittelevät Sieninevan kreivin "arkkivihollisen", Zorbulin. Tämä on lahjakas tiedemies, joka käyttää taitojaan häikäilemättä hyväkseen. Zorbulin taidot eivät vain ole aivan niin huikeat kuin hän luulee ja usein maailmanvalloitussuunnitelmat kaatuvatkin johonkin pieneen kömmähdykseen. Helppoa ei Zorbulin aisoissa pitäminen kuitenkaan ole edes Pikolle ja Fantasiolle.

Piko ja Fantasio olivat oikein mukavaa luettavaa edelleen, tosin tällä kertaa lukeminen tapahtui muualla kuin ruokapöydässä. Toivottavasti uusintapainoksia otetaan jatkossakin, sillä etenkin niitä ensimmäisiä Pikon ja Fantasion seikkailuja olisi hirveän kiva lukea uudelleen.

3 kommenttia:

  1. Oi, nämä olivat ihania. Samoin Marsupilamista tykättiin meillä!

    VastaaPoista
  2. Norkku, Marsupilamitkin oli hyviä, mutta eipä niitäkään enää oikein mistään löydy. Ihan uusimpia Piko ja Fantasio -albumeita en ole edes lukenut, kun jossakin vaiheessa tarinat alkoivat mennä minun makuuni turhan lennokkaiksi.

    VastaaPoista
  3. Moi, uusissa albumeissa on monia eri tekijöitä eli tyyli vaihtelee ihan albumista riippuen, kaikki eivät ole yhtä "lennokkaita".

    VastaaPoista