Diana Gabaldon: Tulivana, neljä Matkantekijä-kertomusta
(A Trail of Fire. Four Outlander Tales, 2012)
Gummerus 2013, 331s.
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja on minusta ihana. Se on sutjakkaa luettavaa, jossa yhdistyvät yllättävän jouhevasti aikamatkustaminen, seikkailut, jännitys, historialliset tapahtumat sekä tietenkin rakkaus. Minulla on tuosta sarjasta vielä lukematta neljä vuotta sitten ilmestynyt Luiden kaiku, mutta aion lukea sen pian, sillä syksyllä sarja saa jälleen jatkoa.
Tämä äskettäin lukemani Tulivana pitää sisällään neljä kertomusta, jotka täydentävät Matkantekijä-sarjaa. Tarinat ovat suhteellisen pitkiä novelleja, joista saa sitä enemmän irti, mitä paremmassa muistissa Matkantekijän tapahtumat ja henkilöt ovat. Minulla olikin vähän hankaluuksia tunnistaa paria pikkuroolissa ollutta henkilöä, mutta Lordi Johnin sentään muistan hyvin. Novellit ovat nimeltään Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa, Armeijan käytäntö, Lordi John ja zombien vitsaus sekä Välitila. Ensimmäisessä kerrotaan Roger MacKenzien vanhemmista, kaksi seuraavaa Lordi Johnin seikkailuista ja viimeinen henkilöistä, jotka ovat ilmeisesti esiintyneet Luiden kaiussa. En ainakaan muista heitä aiemmista kirjoista ollenkaan.
Novellit ovat hyvin tyypillistä Gabaldonia: niissä on historiallisia, mielenkiintoisia faktoja, joskus pieniä ja joskus isoja. Lähes hämmentävän luontevasti Gabaldon onnistuu ujuttamaan yhteen novelliin mukaan zombit, joten vaikeiden aiheiden välttelyyn kirjailija ei todellakaan syyllisty.
Miellyttävää, kevyttä luettavaa, jonka jälkeen on kiva suunnata Jamien ja Clairen kanssa kuuntelemaan sitä Luiden kaikua. (Ontuvaa, tiedän!)
Tämä odottelee minulla lukupinossa :) Onkin ollut ikävä Jamien ja Clairen matkaan, onneksi on tämä välipala ennen syksyllä ilmestyvää seuraavaa tiiliskiveä (onhan se sellainen, onhan!) :)
VastaaPoistaHaahuilin toissaedellisellä kirjastoreissulla kuopukseni kanssa aikuisten osastolla kun hän osoitti minulle yhtä Gabaldonin sarjan osaa ja sanoi ihailevasti (lukutoukka kun on), mutta myös hieman hämästyneenä "kato äiti miten paksu kirja!". Minä siihen sitten, että niin on, äiti on lukenut sen. Voi sitä ihailevaa "ootko!?!" -kommenttia ja katsetta :D
Villasukka, syksyllä ilmestyvä kirja on tosiaan ihan sellainen noin tuhatsivuinen, josta riittää viihdykettä pitemmäksi aikaa. :)
PoistaMeillä lapset eivät ihaile enää lainkaan minun lukemisiani, koska "isi sanoi, että se on lukenu maailman kaikki kirjat - paitsi yhden." Ja minkä isi sanoo, sen täytyy olla totta. Olen melkein vähän katkera tästä ;)