Muumit sarjakuvaklassikot VII

Lars Jansson: Muumit sarjakuvaklassikot VII

26. Muumit uudisasukkaina

27. Muumipaikko ja partiolaiseet

28. Muumipeikko maanviljelijänä

29. Muumipeikko ja kullankaivajat

(Moomin, The Complete Lars Jansson Comic Strip, 2012)

WSOY 2014, 94s.

Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen

Jälkisanat Sirke Happonen

Pääsiäisenä aloin lukea Sirke Happosen mainiota teosta Muumiopas, jossa esitellään Muumikirjoissa ja -sarjakuvissa esiintyvät hahmot. Heti kirjan alussa tuli kuitenkin vastaan niin monta minulle uutta hahmoa, että tajusin minulla olevan vielä vino pino Lars Janssonin kirjoittamia sarjakuvia lukematta. Hainkin kirjastosta 15 Muumi-sarjakuvaa, joista tämä tuoreen uusintapainoksen luin ensimmäisenä.

Muumit uudisasukkaina -tarina alkaa sinä päivänä, kun muumiperhe on vetäytymässä talviunille. Muumipeikolla on kesken jännittävä kirja, jossa kerrotaan uuden maanosan löytymisestä. Tämä asia on heti kerrottava Muumipapalle, joka innostuukin asiasta siinä määrin että talviunet perutaan ja perhe lähtee perustamaan uutta siirtokuntaa vasta löydetylle mantereelle. Yllättäen uusi siirtokunta törmää toiseen siirtokuntaan, joka myös on lähtöisin Muumilaaksosta. Erinäisten tapahtumien jälkeen siirtokunnat yhdistyvät ja se julistautuu demokratiaksi. Kampsu (tässä tarinassa Louska) nimetään kulttuuriministeriksi ja onkin toimessaan hyvin kiireinen. Vilijonkka ymmärtää kiireen vallan hyvin, sillä "Niin, sinun on ymmärrettävästi sivistyttävä kovasti."

Muumipeikko ja partiolaiset taas juoksuttaa näyttämölle ylipirteän ja energisen Herra Virkkusen, joka on perustanut Muumilaaksoon partion. Muumipeikko yrittää pysyä erossa partiotoiminnasta, mutta ihastuttuaan partiotyttö Tytteliin hän antaa periksi ja alkaa opetella solmuja ja muita tärkeitä taitoja.

Kolmannessa tarinassa Muumipappa saa perintönä suuren ja näyttävän Krillehovin kartanon. Tyylilleen uskollisena Muumipappa heittäytyy uuteen rooliinsa kartanonherrana täysin palkein ja muu perhe yrittää parhaansa mukaan suoriutua omista rooleistaan. Muumipeikko maanviljelijänä on kuitenkin hyvä muistutus siitä, ettei suurikaan omaisuus välttämättä tuo mukanaan helppoa elämää ja siksipä Muumipappa on ikionnellinen, kun käy ilmi ettei hän olekaan oikea perillinen ja perhe saa palata takaisin Muumilaaksoon.

Muumipeikko ja kullankaivajat on oikeastaan pelkkää kullankaivuuta ja kultakuumetta, mutta kelpo tarinanhan siitäkin saa aikaiseksi. Muumiperhe yrittää löytää haudattua aarretta, mutta muu Muumilaakson väki kuvittelee heidän löytäneen kultaa. Hyvin pian kaikki tekevät valtauksia ja yrittävät rikastua.

Jos Lars Janssonin kuvitustyyli onkin erilainen kuin Toven, ei asia kyllä häirinnyt tätä lukiessa ollenkaan. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat luontevia ja kuvista löytyy myös hauskoja, pieniä yksityiskohtia. Huumorikin on minulle sopivaa ja sitä oli runsaasti. Tuntuu hyvältä, että näitä sarjakuvia on luettavaksi vielä pitkäksi aikaa.