Muumipeikko 21-24

Lars Jansson: Muumipeikko 21
WSOY 1996, 188s.
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen

Viimeisiä Muumi-sarjakuvia viedään. 21. albumi sisältää tarinat Muumijoulu, Muumipeikko Egyptissä, Nipsu rakastuu ja Muumipeikon kihlaus.

Muumijoulussa Muumitalon väki yrittää vetäytyä talviunille. Muumimamma ei kuitenkaan saa unta, vaan valvoo sängyssään viikon odottaen, että joku tulee häiritsemään heitä. Lopulta kaikki nousevat ylös ja alkavat viettää talvea: he hiihtävät, lähtevät viettämään joulua tädin luokse (vaikka eivät olekaan tähän kovin ihastuneita), karkaavat sieltä ja pistäytyvät vierailulle poliisimestarin luokse. Lopulta Muumiperhe viettää joulua rosvojen seurassa ja saavat rikollisten hyysäämisestä pienen rangaistuksenkin.

Muumiperhe päätyy Egyptiin tekemään arkeologisia löytöjä. Menneisyyden Egypti ei kuitenkaan ole niin miellyttävä paikka kuin he etukäteen kuvittelivat, vaikka Muumeja hetken aikaa pidetäänkin eläinkasvoisina jumalina. Matka ei muutenkaan vastannut suunnitelmia, sillä Kleopatralta lahjaksi saatu rintaneula on upouusi, joten se tuomitaan väärennökseksi.

Nipsu rakastuu Louskan sisareen Houskaan, joka suojelee luontoa kaikin mahdollisin tavoin. Hän lastoittaa muurahaisen jalan, asettaa sateenvarjoja varjostamaan auringon paahteessa kasvavia raparpereja ja asettaa Muumimamman parhaan pannumyssyn linnunpesään, jotta lintuäiti saisi hiukan lomaa hautomispuuhista. Nipsu ei ole aiemmin tuntenut vetoa tyttöjä kohtaan, mutta on yht'äkkiä aivan sairas rakkaudesta. Houska ei vain ota lämmetäkseen Nipsun hyväntahtoisille liehittely-yrityksille ja Nipsu masentuu syvästi. Saadakseen Nipsun kiinnostumaan jälleen elämästä Muumipappa ja Muumipeikko rakentavat tälle halkotehtaan, sillä toki aina rahanahne Nipsu jaksaa aina innostua rikastumismahdollisuudesta.

Muumipeikon kihlaus on liian pitkälle menevä mielikuvitusleikki. Maasta löytynyt sormus jumittuu ensin Muumipeikon sormeen, mutta päätyy pian Niiskuneidille, joka alkaa pian käyttäytyä kuin paraskin kihlattu morsian. Leikki on aluksi siedettävää, mutta Muumipeikkoa ei avioelämä lopultakaan huvita ja niinpä hän päättääkin lähteä Nuuskamuikkusen mukana kauas etelään.

Lars Jansson: Muumipeikko 22
WSOY 1996, 158s.
Suom. Anita Salmivuori & Juhani Toivonen

Muumipeikko ja lentävä hollantilainen on hauska kummituskertomus kirotusta merikapteenista ja tämän aavelaivasta, joka lahottaa kaiken puun, johon se koskee. Vain nuoren naisen rakkaudentunnustus voi purkaa vuosisatoja kestäneen piinan. Onneksi Niiskuneiti on taipuvainen rakastumaan ja tarinalla on onnellinen loppu.

Niiskuneidistä tulee ennustaja, kun hän tipahtaa vuorelta ja menettää muistinsa. Kuviteltuaan jonkin aikaa olevansa prinsessa hänen päänsä saa uuden kolhaisun ja tulevaisuuden kauhistuttavat näyt alkavat ilmestyä hänelle. (Paitsi silloin, kun Niiskuneiti katsoo vahingossa väärään suuntaan, sillä silloin näkee tietenkin menneisyyteen.) Nipsu yrittää rikastua Niiskuneidin ennustajantaidoilla, vaikka Niiskuneiti kyllä sanoo heti kättelyssä ettei hän näe tulevaisuudessa rikkauksia. Neuvokas Pikku Myy onnistuu palauttamaan Niiskuneidin entiselleen.

Muumiperhe on tottunut viettämään aikaa omalla uimarannallaan (Muumipeikko ja uimaranta), mutta eräänä päivänä sinne on ilmestynyt talo. Muumit haluavat talon purettavan, jotta he saisivat jälleen lekotella rannalla kaikessa rauhassa. Rannasta tehdäänkin julkinen ranta, mutta rauhan sijasta sinne ilmaantuukin äänekkäitä ja roskaavia lomailijoita. Muumiperhe alkaa olla jo epätoivoinen, kun mikään konsti muiden karkottamiseksi ei onnistu, mutta onneksi Muumimamma kyllä tietää mikä kiinnostaa uimarantaa enemmän.

Lars Jansson: Muumipeikko 23
WSOY 1996, 149s.
Suom. Anita Salmivuori & Juhani Tolvanen

Tämä albumi sisältää tarinat Muumipeikko rikastuu, Muumipeikko ja guru sekä Muumipappa vanhuuden porteilla.

Muumipeikko rikastuu on oikeastaan vähän harhaanjohtava nimi, sillä rikastuja on itse asiassa Niiskuneiti. Niiskuneiti haluaa tukea jalkapalloilijoita, mutta tuleekin tehneeksi veikkauksen ja voittaa 13:lla oikealla veikkauksella suuren määrän rahaa. Vielä veroviraston haettua oman osuutensa rahaa on jäljellä ahdistavan paljon. Rahan jakaminen naapureille osoittautuu huonoksi ideaksi ja köyhtyminen onkin rikastumista huomattavasti työläämpää.

Muumilaaksoon ilmaantuu dervissin lailla kieppuva guru, joka asettuu asumaan Muumitaloon. Asketismiin pyrkivää gurua on vaikea miellyttää, sillä kova puulattiakin on tälle liian mukava istumapaikka. Puuhun rakennettu lava menettelisi muuten, mutta linnut ja muut metsäneläjät pitävät sietämätöntä meteliä. Guru ei voi peseytyä Muumilaaksoa halkovassa purossa ennen kuin Niiskuneiti on tehnyt vedestä tarpeeksi mutaista. Vesi on hyytävän kylmää ja guru hiukan vilustuukin. Vilijonkka pelastaa Muumit synkeältä gurulta, kun hän hoksaa että "kaikilla suurilla poptähdillä on oma guru!" Guru muuttaa Vilijonkan luokse ja elämä pääsee jälleen rauhoittumaan.

Muumipappa vanhuuden porteilla on nimensä mukaisesti Muumipapan tuskittelua oman ikänsä suhteen. Hän yrittää parhaansa mukaan olla jälleen nuori: nukkua päivällä ja valvoa yöt, rikkoa rutiineja ja heittäytyä uusiin seikkailuihin pelotta ja täydestä sydämestä. Muumipappa menee niin pitkälle, että myy Muumitalon vastoin muun perheen tahtoa. Pian Muumipappakin kuitenkin huomaa, ettei ole oman kodin voittanutta.

Lars Jansson: Muumipeikko 24
WSOY 1996, 150s.
Suom. Anita Salmivuori & Juhani Tolvanen

Muumipeikko 24 sisältää viimeiset kolme Muumi-sarjakuvaa, eli tarinat Taistelu Muumilaaksosta, Muumipeikko Neandertalissa sekä Muumipeikko ja kymmenen säästöporsasta.

Taistelu Muumilaaksosta tarinassa esitellään pasifisti, joka on aatteessaan horjumaton ja hyvin tietoinen omasta ylemmyydestään. Muumitkin ryhtyvät värväämään väkeä pasifistien joukkoon, mutta menestys on aika kehno. Vuori- ja laaksotahmatassujen välille syttyy sota, jota Muumit tulevat epähuomiossa tukemaan valmistamalla ensin nuolia ja sitten jousiampujaa tehokkaasti suojaavan sotakoneen. Meno on jo melko riehakasta, mutta jälleen kerran Muumimamma astuu apuun hattivattiarmeija apunaan.

Muumipeikko neandertalissa on jälleen yksi aikakoneseikkailu. Niiskuneiti haluaa ennaltaehkäistä orjuuden, mutta päätyykin itse orjaksi ja huomaa melkein pitävänsä uudesta roolistaan. (Tietysti hän on hiukan ihastunut isäntäänsä, joten tilanne on sikäli odotettavissa.) Orjuutta Muumit eivät onnistu estämään, mutta tuleepahan taas seikkailtua.

Vihoviimeinen tarina, Muumipeikko ja kymmenen säästöporsasta, on harmillisen tavanomainen tarina. Muumiperhe menee isosedän syntymäpäiville, mutta naapuri kertoo isosedän olevan poissa. Muumiperhe olettaa hänen kuolleen ja he alkavat järjestellä hautajaisia ja hautamuistomerkkiä. Muistomerkin teettäminen on kallista ja Muumit myyvät isosedän säästöpossukokoelman saadakseen rahaa. Jälkikäteen selviää, että isosedän testamentti on kätketty yhden possun sisälle ja Muumien on hankittava possut takaisin tavalla tai toisella. Siinä vaiheessa, kun possut on yksi toisensa jälkeen tutkittu, palaa isosetäkin lomamatkaltaan. Tarina on tosiaan perushyvä, mutta olisin toivonut jonkinlaisia jäähyväisiä.

****

Noin, nyt on kaikki Muumisarjakuvat luettu. Hauskaa oli ja varmasti näitä tulee luettua uudestaankin. Uskon, että sarjakuvista (kuten Muumi-kirjoistakin) löytyy joka lukukerralla jotakin uutta ja hurmaavaa.