torstai 16. lokakuuta 2014

Jääräpää

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
Johnny Kniga 2014, 301s.

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää valikoitui luettavaksi entisen opettajani suosituksesta. Kehuja olin kyllä kuullut muualtakin, mutta olin lukemisen suhteen vielä kahden vaiheilla. Heikkisen edellinen teos, Terveiset Kutturasta, oli minusta ihan sujuva ja kepeä, mutta loppua kohti homma vähän hajosi.

Jääräpää keskittyy Muonioon, missä tuore kunnanjohtaja, pohjoiseen naitu lantalainen Katja Karhuvuoma, yrittää tuoreilla näkemyksillä ja rohkeilla päätöksillä virkistää turismia ja nostaa Muonion Lapin houkuttelevimmaksi lomakohteeksi. Suurin hanke, long hill ski -keskus, edellyttäisi pientä kuntaliitosta Enontekiön kanssa, mutta tuo suunnitelma on etenkin Itsenäisten Saamelaisten edustajien mielestä silkkaa hulluutta ja sitä täytyy vastustaa mahdollisimman paljon ja äänekkäästi. Suurinta ääntä pitää appiukko Piera. Kaamos ahdistaa painavana ja kylän naisten kasvoille ilmestyvät laastarit ja mustelmat järkyttävät Katjaa. Apuun on kutsuttava parisuhdeterapeutti, joka kohtaa ensimmäisen haasteensa jo kahvilan tiskillä:

"Yksi krruasaant, kiitos."
"Anteeksi, mie en ihan ymmärtänyt."
"Ah, taisin lausua huolimattomasti. T-kirjain on äänetön. Siis yksi krruasaan, jos voisit olla niin ystävällinen."
"Krua… Mikä?"
"No, mikä se on suomeksi. Voisarvi."
"Jaa kroissantti! Mikset sie heti sanonu, että sie tahot kroissantin…"
"Käsittääkseni sanoin täydellisesti, vaikka sana päättyy nasaaliäänteeseen. Se on useimmille suomalaisille liian vaikea."
"Justhinsa. Tässäpä ois mösjöön nasaalisarvi, olkaa niin mahottoman silvuplee."

Jääräpäässä oli paljon samaa hyvää, kuin Kutturassakin. Henkilöhahmot ovat omalaatuisia, melkeinpä jokaisesta löytyi jokin vinkeä puoli. Sanailu on sujuvaa ja huumori hauskaa, kuten edellä oleva lainauskin osoittaa. Minusta Jääräpää oli juonellisesti eheämpi kuin edeltäjänsä ja sellaisenaan hyvin viihdyttävä. Olo on näin tuoreeltaan vähän ristiriitainen: toisaalta Jääräpää oli turhankin kepeä, toisaalta taas siinä käsitellään paljon hyvinkin kipeitä ja tärkeitä aiheita.

3 kommenttia:

  1. Heh, ainakin tuo lainaamasi kohta oli aikas hassu. :D

    VastaaPoista
  2. Nasaalisarvi hörähdytytti. :D Jos törmään tähän kirjaan joskus kirjastossa niin voisi hyvinkin lähteä mukaan.

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä Kutturasta, tätä en ole lukenut - ehkä, jos käsiin sattuu. Kannelmäen kirjastossa Heikkinen on esiintymässä 27.11. illalla, jos joku haluaa tavata kirjailijan itsensä Helsingissä.

    VastaaPoista