Valhalla-sarjakuvat

Peter Madsen: Valhall, den samlade sagan 1-5

Ekholm & Tegebjer 2011-2013

Översatt. Mikael Tegebjer

Luin alkuvuodesta Valhalla-sarjakuvasarjan ensimmäiset viisi osaa, jotka jostakin käsittämättömästä syystä ovat myös ainoat suomennetut osat. Tarinat olivat yhtä hauskoja, kuin muistelinkin ja jäin haikailemaan sarjan loppujen osien perään. Kesällä viimein huomasin, että vaikka suomennoksia ei enempää olekaan, koko sarja on käännetty ruotsiksi. Kaksikielisessä kaupungissa on se etu, että kirjastossa on kelvollinen valikoima myös ruotsinkielistä kirjallisuutta ja onnekseni hyllystä löytyivät myös nämä upeat Valhall, den samlade sagan kokoelmat. Lainasin nämä elokuussa ja aloitin lukemisenkin heti, mutta harmillisen vajavainen kielitaitoni teki lukemisesta hidasta ja välillä liiankin työlästä. Varsinaiset sarjakuvat kyllä tuli luettua ihan sutjakasti, mutta näiden yhteisniteiden lisämateriaaleissa oli haastetta senkin edestä.

Valhalla-sarja koostuu viidestätoista albumista. Mikäli syventäviä tekstejä oikein ymmärsin, sarjan seikkailut on pitkälti koottu islantilaisen Snorre Sturlarssonin Eddan ja muutaman muun muinaista pohjoismaista mytologiaa sisältävän lähteen perusteella. Luonnollisesti tekijät ovat ottaneet vapauksia muun muassa hahmojen luonteiden suhteen ja yhdistelleet eri taruja luodakseen paremmin sarjakuvaksi taipuvia seikkailuja.

Niin, Peter Madsen ei todellakaan ole tehnyt Valhallaa yksin. Hän on kyllä kuvittanut sen, mikä on kiistatta suuritöisin osuus, mutta esimerkiksi käsikirjoituksia ovat olleet tekemässä myös Hans Rancke, Per Vadmand ja Henning Kure. Lisäksi sarjaa on ollut värittämässä ja tekstaamassa useampikin henkilö. Luonnollisesti Madsenin kuvitustyyli on sarjan edetessä kehittynyt ja ensimmäiset osat tuntuvatkin melko pelkistetyiltä, mikäli niitä vertaa sarjan loppupään albumeihin. Tilankäyttö sivuilla muuttuu vapaammaksi ja muutenkin kuvallinen ilmaisu vahvistuu hurjasti.

Lokin näkyvyys sarjassa pääsi yllättämään. Toki viekas, itsekäs ja suurpiirteinen Loki tarjoaa jo sinällään loistavia mahdollisuuksia tarinan kuljettamiseen, mutta ihan jo seikkailujen sivujuonteissa Loki pääsee loistamaan. En esimerkiksi tiennyt Lokin ja Odinin kahdeksanjalkaisen hevosen, Sleipnerin, suhdetta ennestään, mutta nyt en voi sitä unohtaa. Sarjan viimeinen osa, Völvans syner, oli haikeaa luettavaa. On ymmärrettävää, että viikinkijumalten tarina päättyy sarjakuvassakin ragnarökiin, mutta silti moinen tuntui karulta kohtalolta. Toisaalta, paria osaa aiemmin olin saanut lukea siitä, kuinka Balder muutti Helin (sekä henkilön että paikan) tyystin toisenlaiseksi kuin aiemmin.

 Edelleen toivon, että Valhalla-sarja suomennettaisiin loppuun asti, sillä varmasti tällaiselle sarjalle löytyisi uusiakin lukijoita. Tässä toivossa en lähde ruotimaan seikkailujen juonia lainkaan, vaan lupaan tehdä sen sitä mukaa kun suomennoksia joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä ilmaantuu.