tiistai 28. heinäkuuta 2015

Eläinten sukupuu


Katie Scott & Jenny Broom: Eläinten sukupuu
(Animalium (Welcome to the Museum), 2014)
Nemo 2015, 103s.
Suom. Jukka Koskelainen

Lasten tietokirjoista löytyy paljon sellaisia teoksia, jotka kiehtovat aikuistakin lukijaa. Meidän perheessä tämä Eläinten sukupuu on luokiteltu osastolle "äitin tärkeä kirja!" ja lapsiparat ovat saaneet lukea sitä vain valvotuissa olosuhteissa.

Kookas ja upeasti kuvitettu Eläinten sukupuu on visuaalisesti todella kaunis kirja. Kuvat muistuttavat tyyliltään ja väritykseltään vanhoja koulujen opetustauluja ja tämän kirjan kuvia voisi hyvinkin kuvitella ripustavansa seinälle. Kirjan rakenne on hauskasti toteutettu museokierros: esiteltävät eläimet on jaoteltu kuuteen saliin (selkärangattomat, kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät) aivan kuin oikeassa museossa. Tähän museoteemaan tuo vanhahtavan tyylinen kuvitus sopiikin täydellisesti.

Museokierros alkaa tietenkin sisäänkäynnistä, jossa voi pysähtyä ihailemaan loistavasti havainnollistavaa elämänpuuta, jonka avulla hahmottaa jo nopealla vilkaisulla kaikkien eläinten sukulaisuuden. Museon parhaita puolia on se, että siellä voi ihastella samaan aikaan jo kadonneita ja edelleen eläviä eläinlajeja.

Eläinten sukupuu on hurjan hieno teos, mutta siihen on jäänyt harmittavan paljon kirjoitus-, oikoluku- ja/tai käännösvirheitä. Tekstejä ei edes ole kovin paljoa, joten virhemäärä on silmiinpistävän korkea. Lisäksi olisin toivonut nisäkäsosaston esitelleen myös ihmisen, mutta jostain syystä ihminen oli jätetty kokonaan pois.

Olen tosiaan vaalinut tätä kirjaa lasten rajuilta otteilta, mutta kyllähän tämä on pakko luovuttaa lasten vapaasti luettavaksi. Kirjan selkeä rakenne ja tiiviit tekstiosuudet ovatkin uskoakseni juuri sellaisia seikkoja, jotka houkuttelevat lasta lukemaan itsekin.

4 kommenttia:

  1. Minä ihastuin myös tähän kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi P, Hyvin ihastuttu! :) Tämä on tosi komea opus.

      Poista
  2. Tämä on hieno, taitavasti tehty ja kaunis kirja. Selailin tätä kirjastossa ja myöhemmin myös Otavan ja Nemon ystävämyynnissä. Silloin ajattelin, että esikoisemme ei vielä taida jaksaa keskittyä tähän kirjaan, ja jätin sen ostamatta. Nyt soimaan siitä itseäni, todella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Lasten keskittymiskyvyn arviointi onkin tosi haastavaa. Olen koittanut opetella ajattelemaan niin, että kyllä ne _joskus_ vielä kiinnostuvat siitä ja tästä ja tuosta. Harmillisen usein kirjojen saatavuus romahtaa jo parissa vuodessa, joten siinä mielessä en enää uskalla jäädä odottelemaan sitä lasten kasvamista.

      Poista