Hilja Valtonen: Kinkku
Suomen Opettajain Raittiusliitto 1960 (2. painos), 155s.
Tämä Hilja Valtosen nuortenkirja osui silmiini kotikotona, kun autoin äitiä lastaamaan kirjoja takaisin hyllyyn pienen remontin jälkeen. Aiemminkin olen kyllä Kinkun nähnyt, mutta vasta nyt hoksasin kiinnittää huomiota kirjailijaan. Lainasin kirjan ja kun koko perhe sairastui kerralla, kaipasinkin jotakin juuri tällaista, helppoa ja viatonta luettavaa.
Kinkku ei nimestään huolimatta ole jouluinen kertomus, vaan kirjan Kinkku on eräs pieni kalliosaari Saimaalla. Sisarukset Asko, Timo ja Leena löytävät uponneen veneen Kinkun rannalta, ostavat veneenhylyn tehtaanjohtajalta ja vuokraavat tehtailijalta myös Kinkun (kymmeneksi vuodeksi, 100mk/vuosi). Veneen hytin lapset siirtävät vanhempiensa avustuksella Kinkun korkeimmalle huipulle kesämökiksi. Pieni lautasaunakin rakennetaan ja Kinkulla yöpyessä sauna on äidin nukkumapaikka. Lapset nukkuvat mökissä ja isä veneen alla. Lapset ovat tietenkin hyvätapaisia ja neuvokkaita, aina yleviä ja oikeamielisiä.
Koska kirjan on kustantanut Suomen Opettajain Raittiusliitto, alkoholia ja tupakkaa paheksutaan suurieleisesti ja ehdoitta. Lapset muun muassa pelastavat muutaman päihtyneen miehen hukkumiselta. Kun lapset auttavat poliiseja nappaamaan vankikarkurin, lapset päättävät yksimielisesti tallettaa kiinniottopalkkion pankkiin, jotta vanki saa itse rahat vapautuessaan vankilasta. Näin hänen ei enää tarvitse hairahtua alkoholiin ja muihin paheisiin. Lapset myös tekevät ystäviensä kanssa juhlallisen raittiuslupauksen, josta aiotaan pitää kiinni elämän loppuun asti.
Valistus on tässä kirjassa niin korostettua, että väkisinkin mietin, onko tämä tapa oikeasti ollut joskus tehokas? Minua sormella osoittelu ja mustavalkoisuus huvitti, mutta jos joku olisi laittanut minut lukemaan tämän "puhuttelumielessä", olisin varmasti vain ärtynyt. Jos jättää huomiotta lukuisat soo-soo -kohdat, on Kinkku melko perinteinen suomalainen seikkailukirja. Lapset saavat olla saaressa keskenään, soudella sinne ja takaisin aina tarpeen vaatiessa. Aikuiset ovat pääasiassa sivuroolissa, vaikka osallistuvatkin jonkin verran saarella puuhailuun ja nauttivat siellä viettämästään ajasta.
Hauska ja kevyt luettava, joka tarjosi flunssaiselle päälle sopivaa viihdykettä.
Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin ne televisiossa valistuskampanjoina esitetyt lyhytfilmit, joissa rehti ja kunnollinen perheenisä ryhtyi juomaan ja miten sitten kävikään. Se vain on ollut tyyli siihen aikaan vaikka se nykypäivänä jo pikkaisenkorniltakin ssuoraan sanoen :-)
VastaaPoistaJane, Toki tyyli oli tuolloin eri, mutta tehosiko se(kään)? Kirjasta kuitenkin tykkäsin, se oli päälleliimattuine opetuksineenkin herttainen. :)
PoistaTässä nähdään, että vaikka kirjanimi ei niin innostusta herätä, niin sisältö voi olla jotain ihan muuta, tässä ihan mukavalta kuulostava seikkailu.
VastaaPoistaRaittiuskilpakirjoitukset olivat vielä olemassa minun lapsuudessani, muistelisin, nykyään ei enää taida sellaisia olla vaan valistuskampanjat ovat saaneet uudenlaiset muodot.
Aino, Minua kiinnosti kirja jo nimensä puolesta, sillä mietin kuinka joulukinkusta saa kokonaisen kirjan ;) Olin jo kuvitellut, että nuo kannen lapset saavat kesällä syöttöpossun, josta ajan kuluessa tuleekin niin läheinen, ettei joulupöytään huolitakaan perinteistä kinkkua. Onneksi olin väärässä. :)
PoistaMinä sain Kinkun palkinnoksi juuri raittiuskilpakirjoituksesta, joka koulussa järjestettiin! Onkohan kirja vielä tallella jossakin? Pitäisikin yrittää etsiä ja lukea uudelleen. Kiva, kun kirjoitit tästä, tulee muistoja mieleen.
VastaaPoistaPaula, Voi toivottavasti löydät kirjan vielä jostakin! :)
PoistaTämän kappaleen on saanut raittiuskirjoituskilpailun toisena palkintona Toini Tuomiala (?) ja kirja on päätynyt kotikotiin kirpputorilta 30snt hintaan.
Hö, mikähän on kun taas sinulle kommentoidessani kommentti vain häviää Julkaise-nappia painettuani :(
VastaaPoistaTuosta korostuneesta valistuksesta tulee mieleen kakkosella näytetyt vanhat lastenohjelmat, niissäkin opetetaan ja valistetaan toistamalla asiaa useita kertoja. Nyt katsottuna ne lähinnä ärsyttävät ja naurattavat, mutta kyllä niitä lapsena katsoi innoissaan, tiedä sitten tehosiko valistus :D Esikoinen ihmetteli myös ohjelmien toistoa eli yhden 8-vuotiaan lapsen otoksella arvioituna ei kyseinen sormella osoitteleva valistus enää tehoa ;)
Villasukka, mulla on myös viime aikoina katoillut kommentteja ja olenkin alkanut kopioimaan ne ennen kuin yritän julkaista, ettei tarvitse kirjoittaa uudestaan. Kiva kun jaksoit kommentoida toiseen kertaan!
PoistaOn muuten ihan totta, että vanhoissa lastenohjelmissakin on paljon alleviivaavaa kasvatuksellisuutta. Tämän päivän ohjelmissa opastetaan sellaisia asioita, joiden kyllä pitäisi olla itsestäänselviä ihan ilman ohjelmiakin: eilen yhdessä animaatiossa opetettiin kohta kohdalta, miten niistetään! Tärkeä taito toki, mutta pyörittelin kyllä silmiä, kun flunssainen lapsi kävi läpi kaikki kolme tärkeää vaihetta ja onnistui niistämään nenänsä sotkematta. Tietenkin operaatiota rytmitti kivan tarttuva laulu.