Revenge of the Librarians

Tom Gauld: Revenge of the Librarians
Canongate 2022, 180s.

 

Ihailen Tom Gauldin töitä aina kun niihin jossakin törmään. Olikin selviö, että Revenge of the Librarians on hankittava omaan hyllyyn heti kun mahdollista. Kirja saapuikin sopivasti syntymäpäivänäni ja pääsin naureskelemaan sille saman tien. 

Albumin sarjakuvista suuri osa oli ennestään tuttuja Gauldin Instagram-tililtä, mutta joitakin (minulle) uusiakin mahtui mukaan. Juttujen taso on taattua Gauldia: teräviä huomioita lukijoista, kirjailijoista, kirjailijoiksi haluavista, kirjastoista sekä tietysti kirjoista ylipäätään. Etenkin klassikkokirjat ja niiden uudet muodot naurattavat minua aina. 

Kerta kaikkiaan ihastuttava ja naurattava pikkuinen kirja, joka sopii kaikille tavalla tai toisella kirjoista nauttiville lukijoille.

Giant Days 13 + Department of Mind-Blowing Theories

John Allison: Giant Days vol. 13
Boom! Box 2020, 120s.
Kuvitus: Max Sarin & John Allison

Olen odottanut Giant Daysin jatkoa kärsimättömänä, sillä minun on koko ajan vaikeampi löytää kiinnostavia sarjakuvia. Giant Days vol. 13 oli juuri sitä mitä tarvitsinkin: kaunista kynänjälkeä, tuttuja hahmoja ja sopivan höpsöä menoa.

Esther saa tässä albumissa paljon tilaa, mutta se ei minua haittaa. Tällä kertaa albumissa on muuten ihan paras Suomi-viittaus, sillä Estherillä on seitsemän sivun ajan päällään Belzebubs-paita! Minulle haastavinta oli lukea krikettiotteluosuutta, sillä en tunne peliä yhtään. Jotakin palloa piti heittää ja toisen lyödä ja sitten oli keppejä, joita ehkä yritettiin sillä pallolla kaataa. No, onneksi pelin säännöt eivät ehkä olleet se oleellisin osuus.

Ystävysten opinnot alkavat olla aivan lopuillaan, mutta onneksi sarja jatkuu vielä ainakin hetken.

-----------------------------------------------------------------------

Tom Gauld: Department of Mind-Blowing Theories
Canongate 2020, 160s.

Minä sitten rakastan Tom Gauldin minimalistista piirrostyyliä ja vähäeleistä huumoria. En ymmärrä tieteestä juuri mitään, mutta nämä yhden sivun sarjakuvat naurattivat joka tapauksessa todella paljon.

Mainio pieni sarjakuva-albumi, aivan kuten odotinkin.

Sarjakuvakooste 2/-19

Kevin Panetta: Bloom
First Second 2019, 353s.
Piirrokset: Savanna Ganucheau

Joulupukki muisti minua nipulla kirjakaupan lahjakortteja, joista osan sijoitin sarjakuvahankintoihin.

Kevin Panettan Bloom päätyi ostoskoriin kivalta näyttävän piirrosjäljen vuoksi, eikä tämä tarinakaan ollut lainkaan huono. High schoolin päättänyt Ari ei malta odottaa muuttoa isoon kaupunkiin yhdessä bändikavereiden kanssa: ehkä bändi tekisi läpimurron ja tulevaisuus olisi avoin hyvällä tavalla. Mutta vanhemmat eivät haluaisi päästää poikaansa minnekään. Perheleipomolla menee huonosti ja Arin apu on enemmän kuin tarpeen. Oma-aloitteinen Ari alkaa etsiä leipomoon uutta työntekijää ja pian jauhopusseja pöllyyttelee sympaattinen ja taitava Hector. Ari ja Hector viettävät koko ajan enemmän aikaa yhdessä ja tunteet alkavat syventyä ystävyyttä suuremmiksi.

Savanna Ganucheaun kynänjälki on miellyttävää katseltavaa. Tarinasta en etukäteen mitään tiennyt, joten pääsin senkin puolesta yllättymään iloisesti. Ari on vähän rasittava, mutta hyvin uskottava nuorukainen. Hän ei ehkä tiedä kauhean hyvin, mitä hän elämältään haluaa, mutta tarkasti kyllä sen, mitä ei ainakaan halua.

Herttainen, suloinen ja kivat tarina, piirrosjälki vaivatonta ja ilmeikästä.

--------------------------------------

John Allison: Giant Days vol. 9
Boom! Box 2019, 110s.
Piirrokset: Max Sarin

Giant Days on kyllä yksi tämän hetken sarjakuvasuosikeistani. Tykkään ihan kamalasti tästä eloisasta tyttökolmikosta, jonka toinen yliopistovuosi on lopuillaan ja asuinjärjestelyt vähän vaiheessa. Seuraavan lukuvuoden alkaessa Susan aikoo muuttaa yhteen McCraw:n kanssa, Daisy taas on muuttamassa tyttöystävänsä luo epämääräiseen "teollisuushalliin", jonne Ingrid on kyhännyt pienen kopperon yksityisyyttä varten. Esther taas on paniikissa, sillä hänellä ei ole tietoa uudesta kodista. Onneksi on olemassa Ed, jonka kanssa voi lähteä viettämään pubi-iltaa.

Tavallaan tuntuu, ettei tässä albumissa ehtinyt tapahtua paljon mitään, mutta ehkä moinen harha johtui vain siitä, että luin sen niin nopeasti. Melkein tekisi mieleni lykätä seuraavien albumeiden hankkimista sen verran, että voisin lukea muutaman yhteen menoon. Mutta tuskinpa maltan sellaiseen ryhtyä sentään. Kenties olisi uusintaluvun paikka.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä yhdistän Giant Daysin Gilmoren tyttöihin. Että jos pidit siitä sarjasta, ehkä tykkäät myös tästä sarjakuvasta.

--------------------------------------

Tom Gauld: The Snooty Bookshop
Canongate Books 2018, 50s.

Oikeastaan Tom Gauldin The Snooty Bookshop ei ole kirja, vaan nippu postikortteja. Koska en kuitenkaan usko koskaan raaskivani ensimmäistäkään näistä kenellekään lähettää ja koska tämä on kovissa kansissa ja oikein kirjamainen, niin olkoon nyt kirja.

Luulen, ettei tässä kirjassa ole ainakaan montaa ennen julkaisematonta sarjakuvaa, mutta en häiriintynyt siitä yhtään. Tämä on nimittäin oikein kaunis tekele.

Jos pidät kirjoista tai tieteestä, pidät luultavasti myös Tom Gauldin sarjakuvista.

 --------------------------------------

Posy Simmonds: Cassandra Darke
Jonathan  Cape 2018, 94s.

Kun omat hankinnat oli luettu, kyselin työkaverilta sarjakuvavinkkejä. Hän suositteli muun muassa tätä Posy Simmondsin Cassandra Darkea, joka olikin sopivasti kirjaston hyllyssä odottamassa minua.

Cassandra Darke osoittautui mainioksi tuttavuudeksi!  Cassandra on taidekauppias, joka pyörittää ex-miehensä yritystä. Hän elelee koiransa kanssa Lontoon rahakkaalla alueella ja nauttii omasta rauhastaan, kunnes jää kiinni väärennösten myymisestä. Lisää sydämentykytyksiä tuo kellariasunnosta löytyvä, pyyhkeeseen kääritty ase, joka ei todellakaan ole Cassandran.

Simmonds kertoo tarinaa yhdistämällä sarjakuvakerronnan perinteiseen tekstiin. Kyllä tämä selkeästi sarjakuva-albumi on, mutta en muista aiemmin törmänneeni tällaiseen tekstivoittoiseen kertojaratkaisuun. Mutta mikäpä siinä, kokonaisuus on todella hyvä tällaisena. Cassandra ei ole perinteinen sankari, jos hän nyt on sankari ensinkään. Tavallaan odotin jo kannen perusteella vähän enemmän toimintaa, kuin tässä lopulta olikaan, mutta tarina taisi olla huomattavasti parempi ilman yletöntä toimintaa.

Piirrosjälki on miellyttävää ja värimaailma tarinan ajankohtaan sopivasti loskaisen talven harmaata.

Mooncop

Tom Gauld: Mooncop
Drawn & Quarterly 2016, 94s.

Mooncop on ilmeeltään hyvin samanlainen kuin Gauldin muutkin sarjakuva-albumit. Tämä on kuitenkin tunnelmaltaan haikea sarjakuvaromaani, eikä hilpeä strippikokoelma.

Joukko ihmisiä on perustanut siirtokunnan kuuhun. Asukkaat ovat kuitenkin vähentyneet niin, että nykyisin kuun ainoalla poliisilla ei ole juuri lainkaan tekemistä. Hän elää omien rutiiniensa mukaan päivästä toiseen, vaikka haaveileekin jo siirrosta muualle. Pian kahviautomaatti korvataan kahvilalla, jossa on ihan oikea työntekijä ja asiat saavat uuden käänteen.

Mooncop oli aika surumielinen luettava. Kuussa on luonnollisesti varsin ankeaa, mutta tylsiä maisemia haastavampaa on tietenkin yksinäisyys.

Sympaattinen sarjakuva.

Baking With Kafka

Tom Gauld: Baking With Kafka
Canongate 2017, 160s.

Varmistin saavani itselleni mieluisan äitienpäivälahjan ja tilasin kaksi Tom Gauldin sarjakuvaa. You're All Just Jealous of My Jetpackin ja Baking With Kafkan. Jetpackin olen lukenut jo viitisen vuotta sitten, mutta olipa hauskaa lukea se uudelleen - ja tietty tykkään siitä, että minulla on nämä nyt ihan ikiomina.

Tom Gauldin sarjakuvia julkaistaan muun muassa Guardianissa, mutta näin suomessa asuvana niitä on paljon helpompaa seurata Instagramissa.

Gauldin piirrostyyli on tuollaista selkeän pelkistettyä, vähäeleistä mutta toimivaa. Huumori taas on enimmäkseen ihastuttavan kirjallista. Gauld on muun muassa piirtänyt värikoodatun kirjahyllyn, josta näkee esimerkiksi mitkä kirjat on luettu, mitkä ovat kesken, mitä ei aiokaan lukea, mitkä toivoisi jättäneensä lukematta ja mitkä kirjat on luettu, mutta joista ei enää muista mitään. Hauskalta näyttää myös Hilary Mantelin Susipalatsi-tehtäväkirjan tehtävät, Sota ja rauha klikkiotsikoina, Maailmojen sota -keräilylautaset tai tämä uudella tavalla järjestetty kirjasto/kirjakauppa:

Goliath

Tom Gauld: Goliath

Drawn and Quarterly Books 2012, 96s.

Luin viime vuonna Tom Gauldin hassun sarjakuvan You're All Just Jealous of my Jetpack ja ilokseni löysin kirjastosta tämän Gauldin aiemman, Goljatista kertovan sarjiksen.

Daavidin ja Goljatin kohtaaminen on varmasti kaikille tuttu: pieni ja hentoinen Daavid voittaa pienellä lingollaan suuren suuren, päästä varpaisiin asti aseistautuneen Goljatin. Sen enempää minä en oikeastaan asiasta tiedäkään, enkä siis tiedä, kuinka paljon taiteilijan vapauksia Gauld on tätä kirjaa tehdessään käyttänyt.

Goljat on jättimäinen mies, joka työskentelee tyytyväisenä armeijan hallintovirkamiehenä. Siistit paperihommat sopivat enemmän kuin hyvin poloiselle miehelle, joka on joukkueensa viidenneksi huonoin miekkamies. Joukkueen kapteeni on kuitenkin keksinyt pettämättömän konstin voittaa nuo ilkeät Israelin joukot. Goljatille hankitaan kunnon rengaspanssari, kilpi, miekka ja seiväs, kypärää ja aseenkantajaa unohtamatta. Goljatin tehtävänä on kävellä joukkojen välisellä ei kenenkään maalla sijaitsevan pienen pensaan luo ja lukea suureen ääneen kaksintaisteluhaaste. Vastahakoisena Goljat tekee kuten käsketään ja kuluttaa päivänsä odottaen jotakin tapahtuvaksi.

Koskaan aiemmin en ole tuntenut sääliä Goljatia kohtaan. (En minä kyllä ole koko legendaa suuremmin ajatellutkaan.) Goljat on tässä niin ressukka, ihan hirveän sympaattinen ja suloinen, että viimeiseen asti toivoin Gauldin keksineen uuden lopun tarinalle.

Gauldin piirrostyyli on lähes söpö, yksinkertainen ja tehokas. Pidin Goliathista kovasti, surkeasta lopusta huolimatta.

You're all just jealous of my jetpack

Tom Gauld: You're all just jealous of my jetpack

Drawn & Quarterly 2013, 160s.

Kirjastosta

Nyt haluaisin kiittää suurella sydämellä sitä ihanaa ihmistä, joka jossakin (ehkä facebookissa) vinkkasi You're all just jealous of my jetpackin olemassaolosta. Ilman tuota vinkkiä en olisi tullut kirjaa lainanneeksi ja voi mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi!

Tom Gauldista en tiedä mitään, mutta tämän pienen sarjakuvan perusteella pidän miehestä kovasti. Kirja sisältää yhden sivun (tai toisinaan ruudun) mittaisia hauskoja sarjakuvia. Piirustustyyli on pelkistetyn söpöä, vitsit hauskoja. Vaikka ihan kaikkia vitsejä en kyllä tajunnut, koska en ole tarpeeksi perehtynyt mm. Tom Waitsin musiikkiin.

Kirjojen ystävänä nautin tietysti erityisesti kaikista kirjallisuuteen viittaavista vitseistä, kuten Brontën sisarusten tasohyppelypeli-ideasta ja erilaisista kirjat vs. joku muu jutuista.

Ensin meinasin suositella tätä ihan kaikille, mutta sitten kumpikaan pikkusiskoista ei tykännyt tästä yhtään, joten menin ihan hämilleni. En ymmärrä, miten näistä voisi olla pitämättä.