torstai 2. lokakuuta 2014

Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille
Atena 2014, 133s.

Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille tuli luettua yhdessä päivässä. Suunnittelin kyllä lukevani sadun kerrallaan, mutta en lopulta malttanut pitää kuin pakollisia lastenhuoltotaukoja lukemisen lomassa. Pidän perinteisistä saduista, mutta niitä tulee luettua todella harvoin. Näissä Peltoniemen saduissa on kuitenkin yhdistetty perinteiset elementit ja nykyaika niin kutkuttavalla tavalla, että tällaisia haluaisin lukea paljon enemmänkin.

"Kiinteistönvälittäjä ja hänen assistenttinsa eivät olleet milloinkaan lukeneet satuja. Siksi he eivät tienneet, että tytärpuolia ja sijaislapsia kohdellaan aina kurjasti."

Miehestä syntynyt sisältää 15 satua. Jos näistä olisi pakko nimetä yksi suosikki, se olisi Susiemo. Tuossa sadussa äiti yrittää ujuttaa biologisen tyttärensä ottotyttären paikalle morsiameksi hyvälle miehelle. Seuraa loitsuja, naamiointeja ja uusia kierouksia, vedellä täytetyistä tupperware-kupeista tehdyt rinnat ja vaikka mitä, ennen kuin viimein saadaan tarinapäätökseen.

Vaikka osa saduista on tavallaan melko julmia, en voinut olla hymyilemättä näitä lukiessa. Perinteisestä rakenteestaan huolimatta sadut yllättivät, etenkin yksityiskohdillaan. Näissä tarinoissa "prinssit" voivat päräyttää pihaan maastoautolla, eivätkä aarteetkaan ole pelkkiä kultarahoja ja jalokiviä vaan sellaisesta käy myös "laatikollinen ipadeja pakkauksissaan". Tällaiset pienet maininnat piristivät yllättävän paljon.

Vaikka kirja on suunnattu aikuisille, näitä satuja voisi melkein lukea lapsillekin. Ei näissä mitenkään erityisesti rietastella (paitsi Himphampussa vähäsen), käytetä rumaa kieltä tai lotrata verellä (paitsi Ammeissa).

Minulle Miehestä syntynyt oli todella iloinen, virkistävä lukukokemus. On jännä nähdä, kuinka nämä sadut kestävät aikaa - vieläkö kymmenen vuoden päästä ne ipadit käyvät aarteesta?

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jonna, Kannattaa kokeilla ainakin sadun tai parin verran. Sellaisella otannalla pääsee jo perille, iskeekö tyyli vai ei. :)

      Poista
  2. Vaikka tämä kuulostaa ideana hieman kuluneelta, Peltoniemen toteutuksessa vaikuttaisi olevan ihan hyvää oivaltavuutta. Alkoi houkuttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. essielina, Mulla ei satujen tuntemus ole tosiaan hääppöinen, mutta sanoisin että aiemmista aikuisille suunnatuista saduista mulla ei ole jäänyt näin _satuisaa_ jälkimakua. Nämä tarinat tosiaan pysyvät satuina, eivätkä hairahdu sivupoluille.

      Poista