 |
| JP Ahonen: Villimpi pohjola Villimpi pohjola 2 Daily Hero 2007 & 2009 Villimpi pohjola: Pelinavaus Villimpi pohjola: Kypsyyskoe Villimpi pohjola: Lapsus Villimpi pohjola: Valomerkki Arktinen Banaani 2011 & 2015 |
Villimpi pohjola kuvaa kaveriporukkaa, jonka yliopisto-opinnot ovat enemmän tai vähemmän vaiheessa. Useimmilla valmistuminen alkaa olla gradusta kiinni, mutta Otolta puuttuu kyllä reippaasti ihan niitä opintopisteitäkin. Rontti keskittyy opiskeluja enemmän naisseikkailuihin, Anna taas tutustuu mielellään paikalliseen miestarjontaan. Muusa ja Ukko ovat hitaasti aikuistuva pariskunta, Minna taas synkähkö nörtti.
Itse en ole opiskellut yliopistossa tai viettänyt nestepainotteista sinkkuopiskelijaelämää, joten mitään nostalgisia tunteita tai suurempia samastumismahdollisuuksia Villimpi pohjola ei minulle tarjoa. Mutta, sen verran paljon olen yliopistomeiningeistä kuullut ja lukenut, että mitään uskottavuusongelmia ei päässyt syntymään. Helpointa oli sujahtaa äitiyden tuomiin haasteisiin.
Oli mielenkiintoista lukea kaikki tähänastiset albumit yhteen menoon. (Pelinavaus ei muuten ole varsinaisesti itsenäinen osa sarjaa, vaan siihen on koottu kahden ensimmäisen albumin parhaimmisto sekä muutamia ennen julkaisemattomia strippejä.) Ahosen piirrosjälki on ihailtavan hallittua jo ensimmäisessä albumissa, mutta Valomerkissä ei ole mitään epäröinnin häivääkään. Kynäkin on vaihtunut ohuempaan ja lopputulos on huomattavasti selkeämpi. Ahonen ei myöskään pelkää kokeilla uusia tyylejä (Fantom of Finland ja Ikean sohvan kasausohjeet!) tai testata, miten toimii Villimpi pohjola -versio Big Brotherista tai vaikkapa kokkiohjelmasta. Hyvin toimii!
Henkilöitä tässä sarjassa on aika paljon ja minulla oli vielä viimeisessäkin vaikeuksia tunnistaa muutamia hahmoja. Tai lähinnä sekoitin jonkun satunnaisen sivustaseuraajan joksikin keskeisistä hahmoista. Muutama kaveriporukan jäsen (Jaana, Topi ja Juhani) jäi myös aika vieraiksi, mutta harvoinpa oikeassakaan elämässä jokainen kaveri on yhtä keskeisessä roolissa samassa porukassa.
Huumori on sekin Ahosella hallussa. Sohvaperunan tunnistaa vaikkapa mahasta puskevista iduista ja Nukkumatilta voi ostaa unihiekkaa sillan alla. Osa stripeistä on ihan hillittömän hauskoja, mutta ei Villimpi pohjola silti pelkästään koominen ole. Mukana on vakavampia ja kipeitäkin aiheita, joita ei väkisin yritetä vääntää naurettaviksi.
Sen verran tunsin sarjaa ennalta, että odotin vähintään "ihan kivaa" lukukokemusta, mutta kyllähän Villimpi pohjola nousee helposti "todella hyväksi". Kannatti lukea ja kannattaa varmasti lukea myös uudelleen.
Minä luin viikonloppuna Valomerkin ja käkätin sille sarjikselle jossa mies piilottaa vaimokkeensa suklaat ja lähtee ulos, muistaa unohtaneensa jotain, palaa kotiin ja mikäs siellä odottaakaan?! Been there, done that :D
VastaaPoistaNorkku, Joo! :D Mää olen ihan muutaman kerran pyytänyt (=käskenyt) miestä piilottaan mun karkkipussin tai suklaalevyn jämät, etten söis kaikkea kerralla. Sitten aloitan sellaisen vaivihkaisen paikkojen "järjestelyn" ja yritän epätoivoisesti löytää sen salajemman :D
PoistaViime viikolla kävi niin poikkeuksellisesti, että etsin jotain ihan muuta ja löysin keväällä piilotetun turkinpippuripussin Muumi-kannusta! Yllätyin iloisesti, vaikka karkit toki olikin jo pehmenneet ja menettäneet parhaan teränsä. :)