sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kultarinta


Anni Kytömäki: Kultarinta
Gummerus 2014, 644s.

Anni Kytömäen esikoisromaani, Kultarinta, on upean taianomainen, viipyilevä ja pakahduttava kirja, jonka kuvailemiseen en tahdo löytää oikeanlaisia sanoja. Tämä postaus tuleekin olemaan yhtä kompurointia ja ontuvia vertauksia, mutta parempaankaan en pysty.

Minulla on tapana lueskella pitkin päivää pienissä pätkissä, pulahdella sisään kirjan maailmaan ja hypätä hetken päästä takaisin omaani. Kultarinnan kanssa tällainen ei ollut mahdollista, sillä sen maailmaan piti saada hivuttautua hitaasti, kiirehtimättä. Siihen maailmaan päästäkseen piti tyhjentää pää turhasta, tunnustella vierasta rantaa paljailla varpailla, sulkea silmät ja lipua vienossa aallokossa, tuntea Kultarinnan tarina.

Tuo tarina kertoo isästä ja tyttärestä, sisällissodasta ja sen pitkistä kynsistä, sekä metsästä ja sen pysyvyydestä. Kytömäen kieli on niin kaunista, että se melkein sattuu. En varmasti kuvittele tätä silmien takaista, itkua enteilevää särkyä, joka ei hellitä vaikka kirjan kannet olenkin jo sulkenut.

"Vene loittonee. Saumat vuotavat. On kummallinen olo. Jotain on varmasti jäänyt saareen, tuhdolle, rannalle, sanomatta. Vilkuilen ympärilleni, mutta maassa kyhjöttää vain oma reppuni. Kauhon ajatuksia enkä ylety pohjaan."

Juuri nyt en minäkään onnistu kauhomaan ajatuksistani niitä oikeita asioita, joten lopettelen tähän. Paljon jäi sanomatta, mutta totean vielä: Kultarinta on huikean hieno kirja.

9 kommenttia:

  1. Herätit kyllä uteliaisuuden. Täytyypä pitää tämä kirja mielessä, jos joskus tulee vastaan, voisi ainakin vilkaista.

    VastaaPoista
  2. Aino, Suosittelen tätä todella paljon. Pelkkä vilkaisu ei riitä, mutta ehkäpä 50 sivun jälkeen huomaa, onko oikea hetki tälle kirjalle vai ei.

    Pekka, et kyllä yhtään liioitellut kehuessasi tätä! Voi että, häkellyttää vieläkin.

    VastaaPoista
  3. Luin postauksesi sunnuntaina ta maanantai-aamuna ja kuinka sattuikaan, posti toi iloisen yllätyksen maanantaina :) Juurikin viime viikolla katselin kun kirja tuli kirjastoon, että vaikuttaapa kiinnostavalta. Taitaa mennä luettavien listalla korkealle eikä jää pölyttymään hyllyyn puoleksi vuodeksi.

    VastaaPoista
  4. Mai, toivottavasti et joudu odottamaan kauan! :)

    Henna, Suosittelen tätä lukupinon päällimmäiseksi, mikäli lukuolosuhteet ovat suhteellisen rauhalliset. Minusta tuntuu, että Kultarinta on parhaimmillaan pitkissä pätkissä ja kiirehtimättä luettuna. :)

    VastaaPoista
  5. Sain tämän kirjan eilen illalla luettua loppuun. Kun sain kirjan käsiini viikko sitten, en tehnyt (ns. vapaa-ajalla) viikkoon muuta kuin luin Kultarintaa. Vaikuttava kirja!

    VastaaPoista
  6. Maria, Joko bloggasit tästä? Jos olet, en ole huomannut postaustasi. Täytyy tulla blogiisi tutkimusmatkalle. :)
    Ja kyllä vain, Kultarinta on vaikuttava, eikä tämä ihastus tunnu laantuvan kovin nopeasti.

    VastaaPoista
  7. Tämä kiinnostaa kovasti, ihanan ja mukavan mystisen kuuloinen kirja :)

    VastaaPoista