maanantai 31. maaliskuuta 2014

Sivujen valtias

David Kirschner: Sivujen valtias
(The Pagemaster, 1993)
Tammi 1995, 94s.
Suom. Katriina Savolainen
Kuvitus: Jerry Tiritilli

Tämän kirjan ostin kirjaston poistomyynnistä pikapäätöksellä, sillä nimi ja kansikuva lupailivat jännittävää kirjallista seikkailua. Sivujen valtias perustuu elokuvaan The Pagemaster (Riku kirjamaassa), jota en ole nähnyt, mutta joka olisi hauska lasten kanssa katsoa.

Richard Tyler on kymmenvuotias poika, joka pelkää ja varoo aivan kaikkea. Hän on perehtynyt erilaisiin onnettomuustilastoihin ja välttelee viimeiseen asti vähänkään riskialttiita tilanteita ja paikkoja. Richardin isä rakentaa pojalleen puumajaa, jonne poika ei halua edes kiivetä tippumisen pelossa. Isä lähettää Richardin rautakauppaan ostamaan nauloja, mutta matkan aikana alkaa sataa rankasti ja Richard kaatuu. Hän hakeutuu sateensuojaan kirjastoon ja siellä alkaa melkoinen seikkailu. Richard yrittää päästä yleisöpuhelimen luo, mutta yhtäkkiä tyhjästä ilmestyy mm. kohti syöksyvä juna. Seikkailu-niminen kirja lupaa opastaa Richardin uloskäynnille, joka vain tuntuu olevan loputtoman kaukana. Matkalla seurueeseen liittyykin kaksi muuta kirjaa, Satu ja Kauhu, joiden kanssa Richard kokee hurjia ja epätodellisia asioita. Lopulta Richardin on pakko voittaa pelkonsa päästäkseen takaisin omaan maailmaansa.

Sivujen valtias oli lasten mielestä jännittävä ja hyvä seikkailu. Erityisen hauskaa meistä kaikista oli tunnistaa satuja ja klassikkokirjoja (tai no eivät meidän lapset toki ihan vielä klassikkoja tunnista ;) ), joita kirjassa riittikin runsaasti. Kuvitus on sinänsä taidokasta, mutta kovin 90-lukuisen näköistä. Ääneen luettavaksi kirjassa oli vähän turhan pitkät luvut ja tekstin rytmikin oli sen verran pomppuista, että takeltelin välillä todella paljon. Kaikkein haastavinta oli Richardin nimi! Kyllä ei taivu minun suomalainen kieleni lausumaan Richardia sulavasti tekstin keskelle.

Sivujen valtias ei ollut ihan niin kiva kirja kuin etukäteen kuvittelin, mutta lukukelpoinen kuitenkin. Ja lapset pitivät siitä huomattavasti enemmän kuin minä.

5 kommenttia:

  1. Oih, yksi lapsuuteni suosikeista! Olen miettinyt postausta kirjahyllystäni, ja tämän saan toivottavasti aikaiseksi luettua uudestaan ja esiteltyä blogissa. Toivottavasti sama taika on vielä jäljellä. Elokuvan näin parisen viikkoa sitten, eikä ollut kehuttava. Animaatio oli jotenkin kökkö, mutta luulen lasten silti pitävän jos pitävät kirjastakin :)

    VastaaPoista
  2. Suvi, Onko tämä tullut telkkarista äskettäin vai missä pääsit katsomaan tämän? Meidän kirjastosta ei elokuvaa löydy, eikä Netflixistäkään. Jotenkin luulen, ettei videovuokraamostakaan enää saa... Voin kuvitella sen animaatio-osuuksien tietynlaisen ankeuden, sillä tosiaan jo kirjan kuvitua oli minusta vähän aikansa elänyttä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katson yleensä tällaiset harvinaisemmat elokuvat ihan vain netistä suoratoistona. Ei ehkä ihan se laillisin keino, mutta usein käyttäjien lataamat videot ovat se ainoa vaihtoehto jos ei halua ostaa elokuvaa omaksi tai ladata tiedostoja koneelle. En siis yleensä halua mitenkään mainostaa tätä, koska kaikki tätä eivät halua tehdä, mutta itselläni kuitenkin toimii :)

      Poista
  3. Minä katsoin myös tuotasta kirjasta tehtyä elokuvaa pienenä vaikka kuinka monesti. Pienenä se animaation laatu ei haitannut, niin kuin ei monien piirettyjen suomidubbikaan.

    t:Anna

    VastaaPoista
  4. Anna, lapset osaakin olla armollisempia, ainakin joskus. :)

    VastaaPoista