Esa Anttala: Päämajan kaukopartio
Karisto 2014 (13. painos), 203s.
Anttala kertoo kokemuksistaan rehellisesti ja rehentelemättä. Jutusteleva ja tilanteen salliessa humoristinen kerronta saa lukijan tuntemaan, kuin tarinoita kerrottaisiin kahvipöydässä kaverilta kaverille. Aikamuodot vaihtelevat kuin Kalle Päätalolla konsanaan: mitä jännittävämpi tilanne, sitä varmemmin Anttala siirtyy preesensiin.
Päämajan kaukopartiossa Anttala kertoo jatkosodan aikaisista kokemuksistaan. Asemasodan aikana rintamalinjat eivät merkittävästi vaihtuneet, mutta vihollisten tekemisistä piti pysyä perillä. Siksi kaukopartiosissit hivuttautuivat vihollislinjojen taakse tarkkailemaan heidän liikkeitään. Luonnollisesti jo siirtyminen omalta puolelta vihollisen puolelle oli riskialtista ja monia kiperiä tilanteita sattui myös Anttalan ryhmälle. Kerran siirtyminen tapahtui kuitenkin vaivatta, kun vihollisjoukot olivat marssineet ohi partion nukkuessa. Onneksi nämä eivät olleet huomanneet metsässä nukkuvia sissejä.
Sopivien kyttäyspaikkojen löytäminen oli oma haasteensa, samoin vihollisen etsintäpartioilta piileksiminen. En voi kuin ihailla Anttalan ja hänen tovereidensa rohkeutta ja röyhkeyttä. Käsittämätöntä, kuinka lähelle vihollisen asemapaikkoja he asettuivat tarkkailemaan tilanteita ja miten kylmähermoisesti he istuivat lepikoissa hiljaa vihollisten haravoidessa metsää muutamien metrien päästä. Anttala kyllä korostaa pitkin kirjaa sitä, kuinka heillä oli usein rutkasti onnea matkassaan. Kiperiäkin tilanteita sattui ja erään kerran paluumatka omalle puolelle oli silkkaa pakoa: yhtäjaksoista hiihtoa kertyi 56 tuntia, mutta lopen uupunut partio selvisi turvaan.
Päämajan kaukopartio osoittautui juuri sellaiseksi kirjaksi, jota kaipasinkin: sujuvasti luettava ja paljon konkreettisia kertomuksia kaukopartioiden toiminnasta.
Enpä olisi uskonut, mutta sanottava se on: ihan alkoi kiinnostaa tämä kirja! Sotakirjat ovat nyt hetken olleet minulla paitsiossa, mutta yritän päästä taas teemaan kiinni. Tätä voisi harkita, saisi ainakin uutta perspektiiviä.
VastaaPoistaSuketus, tämä ei ehkä kaunokirjallisesti ajatellen ole kovin ansiokas, mutta sisältö on minusta todella mielenkiintoinen. Suosittelen kokeilemaan, eihän tämä ole edes koviin pitkä. :) Minä olen tämän Ihminen sodassa -haasteen myötä huomannut, että sota on tavalla tai toisella läsnä yllättävän monissa kirjoissa!
VastaaPoista