Smoolannin sankari ja muita kertomuksia

Astrid Lindgren: Smoolannin sankari ja muita kertomuksia

(Småländsk tjurfäktare och andra berättelser, 1983)

WSOY 1983, 351s.

Suom. Irmeli Järnefelt,

Laila Järvinen, 

Eila Kivikkoaho ja

Kerttu Piskonen

Kuvitus: Björn Berg

Eric Palmquist

Ingrid Vang Nyman

Ilon Wikland

Smoolannin sankarin aloitimme jo tammikuussa, mutta Herrat Lemu ja Gummi kiilasivat lukuvuoroon kesken kaiken ja tämä joutui tauolle. Astrid Lindgrenin sadut ovat viehättäviä, vaikka niistä löytyy myös paljon surullisia seikkoja. Pikku-Piiaa kohdellaan kuin pahaista piikatyttöä, Samukustin asuinolot ovat kovin ankeat ja Meerit kuolee suuren kiven alle kesken koulupäivän. Tällaisia tarinoita lukiessa lasten reaktiot ovat aina arvoitus. Joskus lapset takertuvat asioihin, jotka eivät aikuisesta tunnu niin keskeisiltä. Esimerkiksi Samukustin tarinassa 7-vuotiasta jäi vaivaamaan, miten ihmeessä Samukusti jaksoi kävellä kymmenen kilometrin matkan kaneja ostamaan ja vielä takaisin kotiin syömättä ollenkaan. Pahinta ei pojan mielestä ollut koko päivän syömättömyys, vaan käveleminen: "Mää en kyllä ikinä haluais kävellä! Äiti, kävelisitkö sää? Vai söisitkö?"

Vaikka valtaosa kokoelman saduista on melko suoraviivaisia ja arkisia, mukaan mahtuu myös hulvaton kertomus Isosisko ja pikkuveli. Isosisko yrittää parhaansa mukaan kertoa pikkuveljelle tarinaa taikamatolla matkustavasta prinssistä, jonka täytyi napata noidalta taikaomena, jotta sairas kuningas parantuisi. Pikkuveli on vain kovin malttamaton ja keskeyttää kerronnan vähän väliä. Lopulta isosisko turhautuu täysin, muta pikkuveli ei asiasta hätäänny vaan kertoo tarinan loppuun itse:

" -- sitten prinssi istui omenan päälle ja lensi Tukholmaan, ja perässä tuli matto, joka ratsasti noidalla, joka oli niin laiha että kun häntä vain nuuhkaisi, tuli heti terveeksi. Ja kuningas, joka oli jo kuollut kun sinä niin vitkastelit, painoi noidan prinssin rintaa vasten, ja silloin matto söi sen omenan, ja he kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."

Yksittäisten tarinoiden lisäksi tästä kirjasta löytyy myös pätkiä Melukylän lapsista, Saariston lapsista, Lotta -tarinoita sekä yksi Eemelin seikkailukin.

Smoolannin sankari ja muita kertomuksia tarjosi mukavia iltahetkiä ja mielenkiintoisia keskustelunavauksia lasten kanssa.