Eowyn Ivey: Lumilapsi
(The Snow Child, 2012)
Bazar 2013, 415s.
Suom. Marja Helanen
Eowyn Iveyn esikoisteos Lumilapsi toi monella tapaa mieleen Stedmanin Valon valtameren yllä. Molemmissa on lapseton pariskunta, joka ottaa omakseen kuin ihmeen lailla paikalle osuvan lapsen. Samoja kipuja käydään läpi molemmissa kirjoissa, mutta Lumilapsi on kauniilla tavalla sadunomaisempi kertomus.
Jack ja Mabel muuttava Alaskaan aloittaakseen uuden elämän, jossa vanhat surut eivät ehkä tuntuisi niin musertavilta. Aviopari on alkanut ajautua erilleen Jackin keskittyessä haastavan maan muokkaamiseen viljelyskuntoon ja Mabelin keskittyessä kotiin. Eräänä lumisena päivänä he tekevät pienen lumiukon, olkihiuksisen tytön, jolle he pukevat hartiahuivin ja punaiset lapaset. Seuraavana päivänä lumiukko on kadonnut, samoin huivi ja lapaset. Metsässä alkaa kuitenkin näkyä vilahduksia noihin asusteisiin pukeutuneesta tytöstä, jota Mabel alkaa ajatella lumilapsena.
Kirja on onnistunut sekoitus realismia ja satua. Iveyn kerronta on sulavaa ja hän tuntuu ikään kuin leikittelevän lukijan kanssa: ensin saadaan lukija uskomaan yhteen asiaan, mutta seuraavaksi todistetaankin päinvastaista. Tarina etenee rauhallisesti, kuten elämä karuilla seuduilla. Lumilapsi on kaunis kertomus, kuin aikuisten satu. Miellyttävä lukukokemus, vaikka ei suosikkieni joukkoon nousekaan.
Minullakin on tämä just nyt kesken :).
VastaaPoistaTämä oli minun suosikkini viime vuonna :)
VastaaPoistaTässä kirjassa oli parasta miljöö ja sen plus arjen kuvaus. Ihan kiva kirja ja kauniisti kirjoitettu. Mutta ei kolahtanut minuunkaan kuin metrinen halko. :)
VastaaPoistableue, hassu sattuma :)
VastaaPoistaMai, Lumilapsi ei noussut minun suosikeikseni, mutta oli se silti hyvä kirja. Mukava tunnelma kaiken aikaa.
Elegia, joo, ympäristö kuvattiin todella upeasti! Minä pidän tuollaisista "kynnän tässä kivistä peltoa ja kerään sitten vanhoja puolukoita henkeni pitimiksi" -tarinoista :D