Luettuja ja kuunneltuja

Alexander McCall Smith: Fatty O'Leary's Dinner Party
W F Howes 2014, 3h 47min.
Lukija: Steven Crossley

Pidän kovasti Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-sarjasta ja ajattelin että ehkä tämä Fatty O'Leary's Dinner Party tarjoaisi jotakin vähän saman tyyppistä viihdykettä.

Miljöö on kovasti erilainen kuin kuuma Botswana, sillä tässä kirjassa 40-vuotta täyttävä Fatty O'Leary lähtee vaimonsa kanssa Irlantiin, esi-isiensä maahan. Fatty on mukava mies, jolla on paljon ystäviä. Hän on myös reilun kokoinen, mikä aiheuttaa ongelmia heti odotetun matkan alussa ahtaassa lentokoneessa. Irlanti näyttää juuri sellaiselta kuin Fatty on aina kuvitellutkin, mutta mikään ei suju suunnitelmien mukaan.

Fatty O'Leary's Dinner Party muistuttaa hieman P.G. Wodehousen tyyliä, jossa kommellukset seuraavat toisiaan. Mutta siinä missä Wodehouse onnistuu pitämään tunnelman enimmäkseen hilpeänä, McCall Smithin tarina aiheuttaa kiusaantuneisuutta. Tässä kirjassa nimittäin kaiken "hauskuuden" lähteenä pidetään nimenomaan Fattyn lihavuutta. Että hahhah! lihavan miehen matkalaukku katosi, samoin kuin sen vaatteet pyykkikoneesta! Mistäs noin isolle muka saataisiin vaatteita päälle! Ja hohhoh! nyt se ei saanut tarpeeksi ruokaa ja sille jäi nälkä! Vielä pitäisi huvittua veneretkestä, jonka päätöksen voinette arvata ja monesta muusta vastaavasta "hupaisasta" tilanteesta.

Kiukutti kuunnella, mutta toivoin koko ajan, että homma muuttuisi paremmaksi. Ei muuttunut.

Ahndongshik: Lindbergh 8
Sangatsu Manga 2017, 192s.
Suom. Juha Mylläri

Lindbergh-sarjan viimeistä osaa en voi mennä kehumaan.  Tässä osassa käydään pitkitettyä lopputaistelua, tehdään muutama paljastus menneisyydestä, taistellaan vielä vähän ja jätetään se minua eniten kiinnostanut arvoitus (Knitin istän kohtalo) täysin auki.

Jotenkin niiiiiin turhauttava sarja, ettei mitään rajaa.

Kore Yamazaki: Velhon morsian 6
Punainen jättiläinen 2017, 187s.
Suom. Antti Valkama

Velhon morsiamen kuudennessa osassa ollaan joulutunnelmissa. Chise saa salaperäisen kutsun saapua Lontooseen - jouluostoksille. Kotikyläänsä palattuaan hän törmää hätääntyneeseen tyttöön, jonka pikkuveli on kadonnut. Erityisen oudoksi katoamisen tekee se, etteivät tytön vanhemmat tai isovanhemmat muista poikaa koskaan olleenkaan.

Pidän Chisestä, mutta Eliaksesta en saa oikein minkäänlaista otetta. Hän on välillä enemmän ohikulkija kuin yksi päähenkilöistä. Edelleenkään Chisen ja Eliaksen väliltä en löydä mitään tunnelatausta, mutta ehkä sellainen kuitenkin on olemassa - tai kehittyy joskus myöhemmin.

Vaikka en ihan täysin myyty sarjalle olekaan, pidän sen ideasta ja piirrostyylistä niin paljon, että ehdottomasti seuraan Chisen ja Eliaksen vaiheita jatkossakin.

Roddy Doyle: Smile
Random House UK 2017, 5h 3min.
Lukija: Roddy Doyle

Victor Forde on juuri muuttanut asumaan yksin suurin piirtein lapsuutensa maisemiin. Hän käy joka ilta Donnelly's pubissa oluella, kaikessa rauhassa. Eräänä iltana hänen seuraansa änkeää mies, joka käyttäytyy tuttavallisesti, vaikka Victorilla ei ole hajuakaan miehen henkilöllisyydestä. Ehkä hänellä on edes hämäriä mielikuvia Fitzpatrickiksi esittäytyneen miehen sisaresta?

Smile jättää jälkeensä paljon kysymyksiä, mutta pidin siitä. Victor melkeinpä pakotetaan muistelemaan kouluaikojaan ja ensimmäistä naisystäväänsä, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa, vaikka avioliittoa ei koskaan solmittukaan. Doyle on lukijana persoonallinen ja hänen hivenen ärtyneenoloinen äänensä sopi tähän kirjaan todella hyvin.

Mikään hupailutarina Smile ei missään nimessä ole, mutta kirjan nimelle on selkeä syynsä. Pidin tästä yllättävän paljon, ehkä eniten lopun jättämän häkellyksen ansiosta.

Bomarn: Pahispomo ja kissat
Punainen jättiläinen 2017, 128s.
Suom. Antti Valkama

Yllättäen posti toi tällaisen höpsön hauskan huumorimangan, Pahispomo ja kissat. Elokuvissahan gangsteripomoilla ja muilla pahiksilla on toisinaan lemmikkinään kissa ja tässä sarjakuvassa kissa ja pahis -kombosta muodostetaan ihan viihdyttävää huumoria.

Kissathan ovat, noin stereotypioituna, itsekkäitä ja viihtyvät laatikoissa. Ne vaativat huomiota hankalissakin tilanteissa ja tykkäävät leikkiä milloin milläkin.

Jos siis pahispomolla on salkku täynnä lunnasrahoja, se on kissalle mitä oivallisin petipaikka. Ja jos samainen pomo hellyydenpuuskassaan tilaa kissoille hulppean pikku mökin, kissat ihan takuulla valtaavat sen pakkauslaatikon.

Sarjan piirrostyyli on vähän jäykkä, eikä tässä tainnut olla yhtään oikeaa sanaa - vain hohotusta ja muita huudahduksia. Kissat ovat kuitenkin niin hassuja, että kyllä tätä lukiessa joulustressi ainakin hetkeksi hellitti.

Alto Yukimura: Hopeasokerimestari ja musta keiju 1+2
Alkuteos: Miri Mikawa
Sangatsu Manga 2016-2017
Suom. Antti Valkama

Hopeasokerimestari ja musta keiju on kaksiosainen sarja orvoksi jääneestä Annista, joka haluaa äitinsä muistoa kunnioittaakseen tulla hopeasokerimestariksi. Ann lähtee pitkälle ja vaaralliselle matkalle pääkaupunkiin turvanaan torilta ostamansa soturikeiju Schar. Hellämielinen Ann kohtelee Shcaria ja muitakin keijuja vertaisinaan, mitä kaikki ihmiset eivät katso hyvällä ja keijutkin suhtautuvat Annin kiltteyteen epäillen.

Matkalla Ann kohtaa vaaroja ja monia haasteita, mutta määrätietoisesti hän sinnittelee kohti unelmaansa.

Hopeasokerimestari ja musta keiju on söpö ja hienovireisen romanttinen tarina. Pidän kovasti sarjan piirrostyylistä, jonka hempeys ja herkkyys sopii tarinaan oivallisesti.

Juba: Viivi ja Wagner - On-nöff-suhde
Otava 2017, 64s.

Joulupukki toi minulle yhden kirjalahjan, jonka lukaisin heti aattona. Viivi ja Wagner -sarjan kahdeskymmenes osa oli ihan kiva. Osittain strippien huumori ei nappaa sitten yhtään, sillä esimerkiksi Wagnerin jatkuva kaljan ryystäminen on vain ärsyttävää. On tällä albumilla silti hyvätkin hetkensä, kuten vaikka Wagnerin kahden pallon pallomeri tai piparkakkumuurahaiskeko.

Nainen joka käveli auringossa

Alexander McCall Smith: Nainen joka käveli auringossa
(The woman who walked in sunshine, 2015)
Otava 2017, 335s.
Suom. Outi Järvinen

Olen tainnut jo useammankin Mma Ramotswe -kirjan kohdalla todeta, että tämä sarja on täydellistä hyvänmielenlukemista. Näissä kirjoissa ei viipoteta kilpaa kellon kanssa yhtään minnekään, ei täytetä kalentereita liian monilla tapaamisilla tai vouhkata pakollisista töistä tai harrastuksista. Näiden kirjojen ihmiset suhtautuvat elämään kovin rauhallisesti, siten että lukijakin vaipuu nautinnolliseen raukeuteen.

Nainen joka käveli auringossa on sarjan kuudestoista osa. Ehkä tämä toimii ihan hyvin itsenäisenäkin teoksena, mutta kun keskeiset henkilöt ovat entuudestaan tuttuja, saa tarinasta luonnollisesti vähän enemmän irti. Naisten etisvätoimisto nro 1:n toinen työntekijä, Mma Makutsi on päättänyt, että etsivätoimiston perustajan, Mma Ramotswen, täytyy jäädä lomalle. Mma Ramotswelta ei kysytä mielipidettä, vaan lukuisten vihjailujen (niin suorien, ettei oikein edes voi puhua vihjailusta) ja hienoisen painostuksen alla Mma Ramotswe aloittaa loman. Mutta mitä tehdä lomalla, jota ei ole kaivannut? Kuinka pysyä erillään etsivätoimiston työkuvioista, jos loman ajaksi apulaiseksi palkattu herra Polopetsi tulee varta vasten pyytämään mma Ramotswelta apua?

Pidin tästäkin kirjasta, vaikka puolivälissä hetken ehdin jo tuskastua asioiden äärimmäisen hitaaseen kehitykseen. Mma Makutsi ei ole suosikkihenkilöni, minkä tämäkin kirja jälleen todisti. Etsivähommat sinänsä ovat aika tavalla sivuseikka, sillä tärkeintä tuntuu olevan Mma Ramotswen ja Mma Makutsin välinen... niin, mikä oikeastaan? Ei oikein voi puhua jännitteestä, mutta jotain määrittelemättömän haastavaa näiden rouvien välillä kuitenkin on.

Suosittelen raukean lukemisen kaipuuseen. Parasta tämä sarja on kuumana ja kiireettömänä kesäpäivänä nautittuna.

Kahvia komeille miehille

Alexander McCall Smith: Kahvia komeille miehille
(The Handsome Man's Deluxe Café, 2016)
Otava 2016, 352s.
Suom. Outi Järvinen

"Kaikilla miehillä on heikkoutensa - vaikka he koettavat teeskennellä ettei niitä ole, aina on jotain. Mutta jos niistä tietää etukäteen, niiden kanssa pystyy elämään. Ongelmia aiheuttavat vain ne viat, jotka pysyvät piilossa."

Jos jokin kuuluu kesään, niin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -sarja. Kahvia komeille miehille on jo sarjan 15. osa, mutta ainakin minua sarjan perusidea jaksaa viehättää edelleen.

Mma Ramotswe ja Mma Makutsi saavat tutkittavakseen mielenkiintoisen tapauksen: erääseen taloon on ilmaantunut nainen, joka ei muista edes omaa nimeään, menneisyydestään puhumattakaan. Ensimmäistä kertaa Naisten etsivätoimisto nro. 1 etsii jotakin niin vaikeasti löydettävää, kuin henkilön historia.

Mma Ramotswen aviomies, J.L.B. Matekoni, joutuu tekemään raskaan ratkaisun kun hänen autokorjaamollaan on taloudellisia vaikeuksia. Mma Makutsi taas päättää pistää pystyyn kahvilan, mutta sellaisen perustaminen ei olekaan aivan mutkatonta, vaikka rahaa olisikin.

Tykkäsin jälleen Mma Ramotswen rauhallisuudesta ja tyyneydestä. Mma Makutsi on varsin räyhäkkä ja ilkeilee mielellään korjaamossa työskentelevälle Charlielle, joka tosin osaa pitää puolensa. Juoni on yksinkertainen ja oikeastaan aika hidas, mutta minuun tämä raukeus puree. En tiedä, miten McCall Smith tekee tämän, mutta hän on kyllä mestari kirjoittamaan viihdyttävää tekstiä, jossa ei suuria jännitteitä pääse syntymään.

Suosittelen erityisesti kiireettömiin hellelomapäiviin.

Pienten muutosten kauneussalonki

Alexander McCall Smith: Pienten muutosten kauneussalonki
(The Minor Adjustment Beauty Salon, 2013)
Otava 2015, 364s.
Suom. Outi Järvinen

Mma Ramotswe -sarja on edennyt jo neljänteentoista osaansa. Naisten etsivätoimisto nro. 1 menestyy juuri sopivasti: töitä riittää mutta mitään ruuhkaa ei pääse syntymään. Mma Ramotswen ja Mma Makutsin yhteistyö on sekin muotoutunut saumattoman soljuvaksi. Vastikään avioituneen Mma Makutsin vatsanseutu vihjailee kuitenkin tulevista muutoksista, mutta eihän niin arkaluontoista asiaa voi ottaa puheeksi ihan miten sattuu! Paahtava helle on kuivattanut maan halkeilevan kuivaksi, mutta ilma tuoksuu siltä, että pian saadaan nauttia sateesta.

Pienten muutosten kauneussalonki on juuri niin sympaattinen, hötkyilemätön ja herttainen kuin aiemmatkin osat. Lueskelin tätä tarkoituksella hitaasti ja nautin suuresti. Olen iloinen, että maltoin odottaa "kesän" kuumimpiin päiviin asti, ennen kuin aloin tätä lukea. Minuun tämä sarja vaikuttaa tyynnyttävästi ja ainakin hetken kuvittelen voivani suhtautua vähän seesteisemmin tavalliseenkin arkeen.

Pidän siitä, miten Mma Ramotswe muistaa hyvät käytöstavat ilkeidenkin ihmisten kohdalla ja kuinka hän Botswanaa arvostellessaankin rakastaa kotimaataan suuresti. Vaikka etsivätoimiston asiakkaiden mukana kirjoihin tulee myös vehkeilyä ja karujakin ihmiskohtaloita, on sarjan asenne äärimmäisen hyväntahtoinen.

"Vanhojen ystävien kesken puheenaiheet saattavat olla hyvin laajoja, vaikka kumpikin tietäisi ennalta, mitä toinen tulee sanomaan, ja vaikka sen saman olisi kuullut kuinka monta kertaa tahansa."

Mma Ramotswe -sarja ei ole vain kepeää hyvän mielen kirjallisuutta. Näistä kirjoista hohkaa lämpöä ja viisautta.

4xAkimbo

Akimbo ja norsut
(Akimbo and the Elephants, 1990)
Otava 2006, 96s.

Kirjastoautolta löytyi kuin löytyikin mieluisia iltasatukirjoja. Olen itse lukenut Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-sarjaa ja pitänyt niiden lämpimästä ja rauhallisesta tunnelmasta. Olikin siis helppo päätös napata lainaan kolme ensimmäistä Akimbo-sarjan (suom. Taina Aarne) kirjaa lapsille luettavaksi. Neljättä osaa ei ollut paikalla, mutta se laitettiin varaukseen.

Akimbo on nuori afrikkalaispoika, jonka isä työskentelee riistanvartijana luonnonsuojelualueella. Luonto tarjoaa upean kasvuympäristön, mutta ongelmatonta ei ole eläintenkään elämä.

Ensimmäisessä osassa, Akimbo ja norsut, Akimbolle selviää, että lähikylässäkin asuu salametsästäjiä, jotka surmaavat luonnonsuojelualueella norsuja vain syöksyhampaiden tähden. Isä ja muut riistanvartijat ovat kyllä yrittäneet jäljittää salametsästäjiä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Akimbo päättää yrittää tehdä jotakin asialle vaikka yksin ja pian hän onkin jo salametsästäjäryhmän mukana jahtaamassa norsuja.

Tämä oli koululaiselle ihanteellinen kirja: sopivan mittainen, tarpeeksi kuvia ja erityisesti jännittävien tapahtumien tempo osui tismalleen kohdalleen. Akimbo on sen ikäinen, että 8-vuotiaan on helppo kuvitella itsensä hänen tilalleen ja näin melkeinpä seikkailla itse.

Akimbo ja leijonat
(Akimbo and the Lions, 1992)
Otava 2006, 90s.

Toisessa kirjassa, Akimbo ja leijonat, Akimbo pääsee isänsä mukaan pyydystämään vaarallista leijonaa. Huolellisesti suunniteltuun ja rakennettuun pyydykseen ei kuitenkaan jää karjaa surmannut emoleijona, vaan tämän pentu. Akimbo saa ottaa pennun mukaansa ja yrittää pitää sen hengissä.

Norsu-kirjaan verrattuna Akimbo ja leijonat oli lapsille vähän pettymys. Jännittävin kohtaus on jo ennen kirjan puoliväliä ja pojat olivat aidon kummissaan, mitä loppukirjassa muka voi tapahtua, kun se vaarallinen leijona poistui kuvioista niin äkkiä.

Lemmikkileijona alkoi kuitenkin kiinnostaa siinä määrin, ettei iltasatu lopulta pitkästyttänyt ollenkaan.

Akimbo ja krokotiilimies
(Akimbo and the Crocodile Man, 1993)
Otava 2007, 92s.

Kuuluisa krokotiilimies tulee merkitsemään krokotiilipoikueita seurantatutkimusta varten. Akimbon isä on aina pysytellyt mahdollisimman kaukana krokotiileista, mutta Akimbo lähtee innoissaan korkotiilimiehen mukaan tutkimusretkelle. Krokotiilimiehen toista kättä koristaa suuri arpi muistona muinaisesta krokotiilinpuremasta. Tällä reissulla mies saa uuden arven, kun krokotiili käy hänen kimppuunsa pienellä saarella. Kumiveneenkin krokotiili repii käyttökelvottomaksi, mutta jollakin keinolla Akimbon on lähdettävä hakemaan apua.

Tässä tarinassa riitti jälleen sopivasti jännitystä lapsille, eikä kirjan lukemiseen montaa iltaa mennytkään. Minä taas jouduin hiukan nikottelemaan, sillä minusta tuntuu todella epäuskottavalta, että noin 10-vuotias poika osaisi käynnistää auton ilman avainta. Vaikka hän olisikin kerran seurannut vastaavaa toimitusta vierestä, niin onko se oikeasti niin helppoa?

Akimbo ja käärmeet
(Akimbo and the Snakes, 1996)
Otava 2010, 96s.

Akimbo ja käärmeet poikkeaa edeltävistä osista siten, että siinä on kirjailijan alkusanat ja lopussa liki kymmensivuinen tietoliite käärmeistä. Itse tarina on hyvin uskollinen sarjalle: Akimbo pääsee jälleen tutustumaan uuteen eläinlajiin, oppii uusia asioita ja joutuu pelottaviin tilanteisiin.

Akimbon Peter-sedällä on käärmetarha ja Akimbo pääsee sinne lomailemaan ja tekemään erilaisia töitä. Käärmetarha on avoin yleisölle ja vierailijat saavat seurata esimerkiksi myrkkykäärmeiden lypsämistä. Tarhan ylpeys on musta mamba, mutta Peter-sedän toiveissa on hankkia käärmetarhaan myös vielä vaarallisempi vihreä mamba. Kuinka ollakaan, sellaisesta tulee ilmoitus ja Akimbo lähtee Peter-setänsä kanssa käärmejahtiin.

Tässä tarinassa pelottavia hetkiä taisi olla hiukan enemmän kuin muissa osissa. Oli hauska seurata vierestä lasten eläytymistä, kun he jännittivät Akimbon puolesta vihreän mamban kiemurrellessa hänen jaloissaan. (Hauskaa siis siinä mielessä, että oli ihana huomata lasten kykenevän eläytymään tarinaan niin täysin.) Minua jälleen hiukan epäilytti tarinan uskottavuus, koska millainen setä ottaisi myrkkykäärmejahtiin ainoaksi apulaisekseen noin 10-vuotiaan sukulaispojan? No, myönnän kyllä, että kirja olisi ollut varsin tylsä, jos mitään riskejä ei olisi otettu.

Akimbo-sarja oli hyvä löytö, joka takasi leppoisat iltahetket pariksi viikoksi. Tällaisia pitäisi löytää enemmänkin.

Limpopon yksityisetsiväkoulu

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu

(The Limpopo Academy for Private Detection, 2012)

Otava 2014, 378s.

Suom. Outi Järvinen

Limpopon yksityisetsiväkoulu on jo kolmastoista suomennettu osa Mma Ramotswe tutkii-sarjaan. Olen aiemminkin todennut, ettei tätä sarjaa kannata yrittää lukea liian montaa osaa yhteen menoon vaan nauttia kirja silloin tällöin, kiireettä rentoutuen.

"[O]n tärkeää että maailmassa on vielä paikkoja, joissa ei tapahdu juuri mitään, koska sellaiset paikat muistuttavat meille, että elämä ei koostu pelkistä jännittävistä tai merkittävistä tapahtumista. Jokainen elämä tarvitsee suvantonsa, jokainen elämä tarvitsee aukeita hetkiä jolloin ei tapahdu juuri mitään, jolloin ihminen voi vain istua tuntikausia samassa paikassa ja tuijottaa paikallaan pysyviä asioita, kuten vahalehtistä aavikkokasvia tai kuivaa ruohotupasta."

Yllä oleva lainaus tiivistää hyvin Mma Ramotswe -kirjojen tunnelman ja elämänasenteen. Juuri tällaisen hötkyilemättömyyden vuoksi pidän näistä kirjoista, joissa rikoksia ei ratkota eikä rikollisia ilmianneta hirveällä tohotuksella ja suurella äänellä. Tässä osassa Naisten etsivätoimisto nro 1 saa odottamattoman vieraan, jonka tapaaminen on sekä Mma Ramotswelle että Mma Makutsille suuri ilo. Huolta aiheuttaa autokorjaamon tunnollisen apulaisen, Fanwellin pidätys ja uhkaava vankilatuomio. Mma Makutsi ja hänen miehensä Phuti Radiphuti rakennuttavat taloa ja orpokodin johtajatar joutuu ikävän juonittelun kohteeksi.

Limpopon yksityisetsiväkoulu oli erinomaista luettavaa paahtavassa auringonpaisteessa, kuopuksen nukkuessa päiväuniaan. Sivut kääntyilivät kuin itsestään ja miltei haistoin rooibosteen tuoksun. Jo nyt, pian lukemisen jälkeen, kirjan tapahtumat alkavat sekoittua aiempien osien tapahtumiin, mutta tämän miellyttävän raukean olotilan toivon kestävän pitkään.



Kirjabingo: "dekkari".

The Saturday Big Tent Wedding Party

Alexander McCall Smith: The Saturday Big Tent Wedding Party

(Little, Brown 2011) Abacus 2012, 248s.

Meidän kirjastossa lainat saa uusia viisi kertaa (ellei niistä ole varauksia) ja silti minulla tuli kiire tämän kirjan lukemisen kanssa. Tiukkaa se teki, mutta ehdinpäs!

Mma Ramotswe -kirjat ovat minulle ns. hyvänmielenkirjoja, rauhoittavia ja lempeitä. Pidän niiden tunnelmasta ja ajatusmaailmasta. Hötkyilemättömyydestä. Jotakin sarjan verkkaisesta temmosta kertoo sekin, että vasta nyt päästään juhlimaan Mma Makutsin ja Phuti Rhadiphutin häitä, joita on odotettu jo... niin, en edes muista, kuinka monen kirjan ajan.

Vaikka Mma Ramotswella on uusi ja hieno pakettiauto, kaipaa hän edelleen vanhaa valkoista autoaan. Mutta se on jo edesmennyt. Paitsi että eräänä päivänä Mma Ramotswe on aivan varma siitä, että vastaan tullut valkoinen pakettiauto on hänen vanha autonsa. Onko se ehkä aave? Etsivätoimisto saa tehtäväkseen selvittää, kuka on katkaissut erään karjatilallisen kahdelta eläimeltä akillesjänteet. Päänvaivaa aiheuttaa myöskin Charlie ja eräät pienet kaksoset sekä Mma Makutsin ihanat hääkengät.

The Saturday Big Tent Wedding Party on samaa laatua kuin aiemmatkin Mma Ramotswet, mikä varmasti miellyttää sarjan faneja. Seuraavankin kirjan sisällöstä annetaan jo vihjeitä: etsivätoimista tulee samaan vieraan, jonka tapaamisesta rouvat ovat vain haaveilleet. Hymyillen jään odottamaan, mitä The Limpopo Academy of Private Detection lukijoilleen tarjoaa.

Harhapolkuja savannilla

Alexander McCall Smith: Harhapolkuja savannilla

(The Double Comfort Safari Club, 2010)

Otava 2012, 317s.

Suom. Päivi Pouttu-Delière

Mma Ramotswen etsivätoimiston uusimmat kuulumiset sopivat oikein hyvin kesälukemistoon. Kuten aiemmat osat, tämä yhdestoistakin on sangen leppoinen ja harmiton, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. En tiedä, onko kyse vain Mma Ramotswesta ja hänen lähipiiristään vai onko kyseessä perinteinen afrikkalainen elämänasenne, mutta pidän kovasti heidän hötkyilemättömyydestään ja sopeutumiskyvystään.

Tässä osassa Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää pari aviorikosepäilyä, etsiä miellyttävä safariopas, jolle on tiedossa perintö sekä auttaa miestä, joka on joutunut hankaluuksiin Violet Sephoton kieroilun seurauksena. Mma Makutsin häitä ei vielä tässä osassa päästä juhlimaan, mutta jospa jo seuraavassa?

Varsin mukava kirja siis, joka ei aiemmille osille häviä lainkaan.

Teetä ja sympatiaa

Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa

(Tea Time for the Traditionally Built)

Otava 2011, 319s.

Suom. Jaakko Kankaanpää

Parin ärtymystä aiheuttavan kirjan jälkeen oli fiksu veto tarttua tähän Mma Ramotswe -sarjan kymmenenteen osaan. Kuten aiemmat kirjat, tämäkin sai minut hyvälle mielelle ja rentoutti.

Naisten etsivätoimisto nro. 1 saa toimeksiannon jalkapallojoukkueen omistajalta, joka on huolissaan joukkueen huonontuneesta pelistä. Ehkä joku pelaa huonosti tahallaan? Mma Makutsi on tulisilla hiilillä hänen kihlattunsa, Phuti Radiphutin, palkattua huonekaluliikkeensä sänkyosastolle uuden, naispuolisen työntekijän. Lisäksi Mma Ramotswen uskollinen, vanha ja valkoinen pakettiauto väsähtää raskaan taakkansa alla.

Tykkäsin tästäkin osasta. On ihanaa lukea näin sujuvaa ja helppoa tekstiä, jossa ei välttämättä tapahdu mitään järisyttävää. Suosittelen rauhoittavaksi nollauslukemiseksi :)

Pitkästä aikaa saan merkata jotain haasteisiinkin, eli tämä kirja suuntaa Totally British-haasteeseen otsikolla Maybe British, Never English.

Mma Ramotswe

Alexander McCall Smith: The Miracle at Speedy Motors

Little, Brown 2008, 249s.

Mma Ramotswe saa nimettömän uhkauskirjeen, Mma Makutsi hankkii uuden sängyn, eräs asiakas haluaa löytää sukulaisiaan ja Mr. J. L. B. Matekoni havittelee ihmettä. Siinäpä kirjan sisältö lyhyesti. Viihdyttävä ja rauhoittava oli tämäkin tarina. Botswanassa alkoi juuri sadekausi, mihin oli oikein helppo eläytyä, kun vettä tulee kaatamalla täälläkin.

Kirjan kannesta täytyy todeta, että pidän enemmän suomennettujen kirjojen kansista niiden värikkyyden vuoksi.

Totally British-haasteen Maybe British, Never English -osiota kasvatan tällä kirjalla.

Oivallinen aviomies

Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies (The Good Husband of Zebra Drive)

Otava 2009, 303s.

Suom. Jaakko Kankaanpää

Lainasin kirjastosta uusimman Mma Ramotswen (Teetä ja sympatiaa), mutta kotona huomasin, että mullahan onkin pari edellistä kirjaa vielä lukematta. No, seuraavana päivänä uusi reissu kirjastoon hakemaan puuttuvat osat. Pidän kovasti tämän kirjasarjan tunnelmasta. Paljon tapahtuu, mutta verkkaiseen tahtiin. Minuun tämä ja aiemmat osat ovat vaikuttaneet rentouttavasti.

Tässä osassa Mma Ramotswen apua tarvitaan eräässä sairaalassa, Mma Makutsi ottaa lopputilin ja apupoika Charlie perustaa oman yrityksen - jonka nimelle nauroin ääneen.

Lukukokemus oli oikein miellyttävä, vaikka viimeiset parikymmentä sivua olivat ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi melkoista takkuamista. Suomennos on minusta oikein onnistunut, mutta oikolukija(t) olisivat saaneet olla tarkempia. Ihan liikaa taivutusvirheitä tähän tyyliin: "Uutiset olivat sekä hyvä että huonoja".

Lukukartalta valloitan tällä Botswanan.

Ja näköjään tämä sopii myös Totally Britishin alakategoriaan Maybe British, Never English.

Syksyn kunniaksi olen ilmoittautunut mukaan pariin Anna Kareninan ja Ruusun nimen Read-alongeihin. Tähänastiset kokemukset ovat hyviä ja huonoja. Ruusun nimestä olen lukenut hitusen päälle 30 sivua, enkä ole toistaiseksi ymmärtänyt lukemastani liikaa. Pelkään, että tämä homma jää kesken heti alkuunsa. Anna Karenina sen sijaan on ollut iloinen yllätys! Odotin vaikeaselkoista ja raskassoutuista synkistelyä, mutta tähän mennessä tarina onkin ollut yllättävän jouheva ja kepeä. Ainoastaan nimet tuottavat ongelmia: en tahdo muistaa kuka on kuka.