sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mahti

Siri Pettersen: Mahti
(Evna, 2015)
Jalava 2016, 502s.
Suom. Eeva-Liisa Nyqvist

Siri Pettersenin Korpinkehät-sarjan päättävää Mahtia odotin sormia pureskellen, valmiina heittäytymään maailmasta toiseen, seikkailuun, taisteluun ja ehkä vielä kotiinkin.

Mahti alkaa siinä maassa, josta Hirkan isä on lähtöisin. Siellä on kylmää ja karua ja sen asukkaat uhkuvat ylemmyydentunnetta ja lähes kuolemattomien kaikkivoipuutta. Ei Hirka tähänkään maahan ja sen asukkaiden keskuuteen solahda kivuttomasti, mutta tällä kertaa hänellä näyttäisi olevan selkeä tavoite: mahdin rikkoutuneiden suonien korjaaminen.

Luin tätä kirjaa hidastellen, hyvästä tarinasta ja eheästä fantasiamaailmasta nautiskellen. Hirka on kokenut lyhyessä ajassa hirvittävän paljon asioita, joista vain murto-osaa voi väittää hyviksi. Pidin siitä, että koetut asiat myös näkyvät Hirkassa, joka ei säily muuttumattomana kaiken myllerryksen keskellä.

Tällä kertaa minäkin panin merkille virkkeiden ajoittaisen typistymisen muutaman sanan mittaisiksi töksähdyksiksi:

"He juoksivat metsän halki. Korkeiden kuusien lomassa. Jalkojen tasainen rytmi maata vasten. Rime vinkkasi Kolkaggat mukaansa ja kääntyi länteen. Toiset jatkoivat suoraan eteenpäin. Savu kohosi harjun takaa. Miehiä syömässä. Pian kuolemassa."

Asian tiedostaminen onnistui hieman sotkemaan lukutunnelmaa, mutta onneksi  vaikutus oli joka kerta lyhytaikainen.

Vaikka tarina etenee tässäkin kirjassa vauhdilla, aloin noin kaksi kolmannesta luettuani huolestua sivujen loppumisesta kesken. Lukijalle on selvää, että lopussa tapahtuu jotakin suurta, eikä sellaista ihan sivussa tai kahdessa käydä läpi. Varsinkin, kun yleensä näillä suurilla tapahtumilla on myös sellaisia seurauksia, joista mielellään lukee edes hiukan, ennen kuin takakansi on vastassa. Minun makuuni loppu tuntui muuhun kirjaan verrattuna hieman hätiköidyltä. Olisin mielelläni hyvästellyt Hirkan maailmat vähän verkkaisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti