Syysprinssi

Anja Kauranen: Syysprinssi
WSOY 1996, 4h 38min
Lukija: Anja Snellman

Kuuntelin Syysprinssin äänikirjana talvisen alkutalven muuttuessa vetiseksi ja synkäksi marraskuiseksi pimeydeksi. Ajankohta osoittautui täydelliseksi tälle tarinalle nuoruuden vimmaisesta rakkaudesta.

Syysprinssin nykyajassa entiset rakastavaiset käyvät kävelyillä, joilla kirjailija kertoo heidän yhteistä tarinaansa. Psykiatrisessa sairaalassa hoidettavana olevan Syysprinssin muisti on enimmäkseen tyhjä depressioon annettujen sähköshokkihoitojen jäljiltä.

Näiden kahden, Pupun ja Lampaan, rakkaustarina on täynnä tunteita ja kiihkeyttä, kuten nuoruus muutenkin. Suhde ei ole kiiltokuvamaisen onnellinen ja idyllinen: naisella on avopuoliso, jolle on valehdeltava ja jota on petettävä, jotta Syysprinssi ja kertoja voivat olla yhdessä.

Äänikirjan lukee Anja Snellman ja tarina on vahvasti omaelämäkerrallinen. Tietenkään lukija ei voi tietää, minkä verran oikeasti koettuun on lisätty fiktiota, mutta ainakin näiden tunteiden on vaikea kuvitellakaan olevan keksittyjä. Minusta tarinassa kuuluu se rakastumisen nälkäinen ja vaikeasti - jos ollenkaan -tyydytettävissä oleva himo ja välittäminen. Myöhemmin, vuosien perästä tapahtumia muistellessa, välittyy yhä lämpö ja kiitollisuus siitä, että on saanut kokea tällaisen rakkauden.

Ei Syysprinssi silti pelkkä rakkaustarina ole. Se on myös kuohuvaa ajankuvaa 80-luvun alusta, nuorisokulttuurin murroksesta ja punkin saapumisesta Suomeen.

Minulle Syysprinssi oli pakahduttava kokemus. Se jätti jäljen, joka pysyy.