Irmina

Barbara Yelin: Irmina
(Irmina, 2014)
SelfMadeHero 2016, 288s.
Englanninkielinen käännös: Michael Waaler

Vuonna 1934 nuori saksalaistyttö, Irmina, matkustaa Lontooseen voidakseen opiskella itselleen ammatin. Kauppaopistossa keskitytään konekirjoitukseen, jossa Irmina on luokkansa paras. Samaan aikaan kun Saksassa kuohuu, Irmina tutustuu barbadoslaiseen Howardiin, Oxfordin ensimmäiseen (tai yhteen ensimmäisistä) tummaihoiseen opiskelijaan. Elämä on hyvää ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Sitten - tietenkin - asiat muuttuvat. Irminan vanhemmat eivät voi enää lähettää tyttärelleen rahaa ulkomaille Saksan poliittisen tilanteen takia ja Irminan on pakko palata Saksaan. Hänellä on kuitenkin vakaa aikomus palata Lontooseen ja Howardin luo. Tilanne Saksassa on vain paljon huonompi kuin Irmina kuvitteli ja lopulta elämä muotoutuu aivan toisenlaiseksi.

Barbara Yelin on saanut inspiraation tähän tarinaan isoäitinsä jäämistöstä löytyneistä kirjeistä. Tarina itsessään ei ole isoäidin elämäkerta, mutta sen teemat ovat kuitenkin samat: mikä saa nykyaikaisen ja kunnianhimoisen naisen ajatusmaailman muuttumaan niin täysin? Kuinka ennen avoimesti ja hyväksyvästi erilaisuuteen suhtautuneesta ihmisestä tulee SS sotilaan vaimo, joka sulkee silmänsä ja hiljaa hyväksyy kaiken ympärillään tapahtuvan?

Tietenkään noihin kysymyksiin ei ole edes olemassa yksinkertaisia vastauksia. On helppo olla jälkiviisas ja nähdä Irminallekin tarjoutuneet mahdollisuudet kääntää elämänsä suunta toiseksi. Toisaalta, kun nykyinen asenneilmasto on pelottavankin kärkevä ja tyly, Irminan tarina on tärkeä muistutus siitä, kuinka pienetkin asiat voivat olla ratkaisevia.

Yelinin piirrostyyli on vahvaa ja herkkää. Värimaailma on enimmäkseen hillitty, mutta muutamia tehostevärejä on käytetty siellä täällä. Tarina on melko vähäeleinen, mutta toimiva. Tosin kirjan loppunäytöksestä en oikein tykännyt, sillä se tuntui latistavan Irminan ja Howardin suhteen  muistot.