 |
| Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni WSOY 2014, 5h 29min Lukija: Jukka Pitkänen |
Vuoden 2015 Runeberg-palkinnon voittanut Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni meinasi jäädä minulta kokonaan lukematta. Syy on nolo, mutta kerron sen kuitenkin. Kirjan nimestä nimittäin päättelin, että vaimo hyppää rakastajansa valkoiseen Toyotaan ja tarina olisi siis petetyn miehen katkeraa tilitystä. Koska sellainen tarina ei kiinnostanut ollenkaan, en vaivautunut edes lukemaan kirjan takakantta ja olin jäädä paitsi todella hyvästä kirjasta.
Valkoinen Toyota vei vaimoni on hyvin omaelämäkerrallinen kertomus. Se valkoinen Toyota ei ole rakastajan menopeli vaan taksi, joka noutaa Helsinkiin sydämensiirtoleikkaukseen lähtevän Skiftesvikin vaimon. Kirjailija itse ei pääse vaimonsa tueksi, sillä hän joutuu kovien kipujen vuoksi teho-osastolle itsekin. Kehyskertomuksessa eletään epävarmoja aikoja, kun kummankaan selviytyminen ei ole varmaa. Siinä ohessa kirjailija muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan seä uraansa lehtialalla ennen ryhtymistä vapaaksi kirjailijaksi.
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen tekee loistavaa työtä. Kuunnellessa tuntui kuin olisin ollut sairasvuoteen vieressä kuuntelemassa näitä juttuja. Vaikka tarinassa on raskaita, vaikeita ja surullisia sävyjä, kokonaisuus on silti valoisa. Siellä syvimmänkin surun hetkellä, 10-vuotiaan pojan hukkuessa, jostakin taustalta tuntuu kaikuvan kirjailijan äidin sanat ja niistä opittu asenne: "kyllä minä pärjään".
Tätä kuunnellessa olin kuin toisessa maailmassa. Naurahtelin ääneen ja välillä itkinkin. Paljon.
Olen lukenut Skiftesvikiltä muutamia kirjoja, joista muistan parhaiten esikoisteoksen, novellikokoelman Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Pitäisi selvästi lukea ne muutkin teokset, sillä tällaista kerrontaa on ilo lukea.
Kirjan nimi tosiaan hämää. Onneksi en minäkään antanut nimen itseäni estää vaan luin teoksen, josta pidin lopulta todella paljon.
VastaaPoistaJonna, Pitäisi melkein kirjoittaa muistiin itselle näitä vääriä oletuksia kirjoista. Minähän luulin, että Fifty Shades olisi ollut jyhkeä sukuromaani...
PoistaTämä oli ihana.
VastaaPoistaMai, niin oli. :)
PoistaKiitos hyvästä äänikirjavinkistä. Aion kokeilla tätä, kunhan saan kesken olevat kuuntelut loppuun. :)
VastaaPoistaMarikaOksa, Ole hyvä! Tässä oli kyllä todella hyvä lukija.
PoistaMinä naurahdin ääneen tuolle syylle minkä takia olit meinannut kirjan jättää lukematta :D Tämä oli kyllä hieno, pitäisi lukea lisääkin Skiftesvikiä.
VastaaPoistaKrista, Ehdin tässä järkeillä, että Ompun novellihaastetta silmälläpitäen voisin oikeastaan lukea uudestaan sen Puhalluskukkapojan ja taivaankorjaajan. :)
PoistaSkiftesvikin kirjat ovat loistavia, palaan aika- ajoin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja novellein pariin.
VastaaPoistaAnonyymi, Minä olen tosiaan lukenut vain muutamia Skiftesvikin kirjoja, mutta toivottavasti maltan mahdollisimman pian lukea häneltä lisää. Tai uudestaan sen esikoisen.
PoistaMinulla oli Valkoinen Toyota lainassa kirjastosta ollessani Suomessa, mutta en valitettavasti ehtinyt lukea sitä. Minuakaan ei kirjan nimi innosta, mutta olin oppinut eräästä toisesta blogista, mistä nimi johtuu ja mistä kirja kertoo, niin kiinnosti. Ehkä ensi kerralla ehdin lukeakin sen.
VastaaPoistaElegia, Minä olen tyhmyyttäni hyppinyt ne blogijututkin yli noiden omien ennakkomielikuvieni takia. Luulen, että tässä kirjassa on paljon sellaista, mistä sinä pitäisit.
Poista