 |
| Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita Atena 2016, 4h 50min Lukija: Krista Putkonen-Örn |
Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita on kiinnostanut minua ilmestymisestään asti. Syitä on monia, mutta päällimmäisenä motiivina toimi huumori, jonka kuulin olevan hauskaa, suorasukaista ja määrällisesti runsasta.
Rönkkönen pitää (ymmärtääkseni suosittua) Sinkkublogia, joka antaa näköjään oikein hyvä käsityksen siitä, mitä kirjakin tarjoaa. Sinkkuutta lähestytään niin lujalla vauhdilla, että oikeastaan mitään lähestymistä ei edes tapahdu, vaan heti kättelyssä ollaan sängyssä potentiaalisen panokumppanin kanssa ja käsitellään niin ruskeat tiputteluvuodot kuin äskettäinen hiivatulehduskin.
Kansien väliin, tai minun tapauksessani hieman vajaaseen viiteen tuntiin, mahtuu aika paljon seksiä, puhetta seksistä, seksin ajattelemista, seurusteluhaaveita ja -haasteita. Rönkkönen käyttää varsin luontevasti pillun ja kyrvän kaltaisia sanoja, eikä muutenkaan vaivaudu etsimään söpöjä kiertoilmauksia. Välillä niitä olisin kyllä kaivannut, sillä ajoittain tuli sellainen olo, että sanavalinnoilla ikään kuin yritetään todistella mutkatonta suhtautumista mainittuihin ruumiinosiin ja -toimintoihin mutta lopputulos kuulostikin lähinnä teini-ikäisen uhoamiselta.
Äänikirjan lukijaksi Krista Putkonen-Örn oli ehdottomasti hyvä valinta. Hänen äänensä on miellyttävän vakaa ja hivenen tumma, ja lisäksi hän heittäytyy ja eläytyy juuri sopivasti. Kuuntelukokemus oli siis oikein miellyttävä. Vaikka kirja ei ole mitenkään pitkä, sitä ei ehkä olisi kannattanut kuunnella niin pitkissä pätkissä kuin itse sitä kuuntelin. Menoon ja huumoriin nimittäin turtuu ja pitkästyykin, jos samantyylistä tekstiä kuuntelee tunteja putkeen.
Mielikuvituspoikaystävä tarjosi sekä hyviä nauruja, että väsähtänyttä hymähtelyä. Viihdyttävä kirja, mutta kannattanee nauttia sitä maltillisissa osissa ettei kapea-alainen huumori aiheuta ähkyä.
Mä kuuntelin tämän äänikirjana myös (taidamme kummatkin olla BookBeatin käyttäjiä?) ja tykkäsin kovasti. Kerran hirnahdin bussissa ääneenkin, kun oli niin hyvät jutut.
VastaaPoistaVastaavia, ehkä vielä suorasukaisempia, juttuja on myös muuten yhdessä uudessa blogissa https://alakerrantarinoita.wordpress.com/
Kirjaäiti, Mulla on meneillään BookBeatin kokeilujakso. Tykkään kyllä, vaikka äänikirjavalikoima onkin vähän suppea.
PoistaMinä en jotenkin lämpeä tämäntyyliselle huumorille - uhoamiselta se minustakin vaikuttaa, ei niinkään tyyneltä ja itsevarmalta suhtautumiselta seksiin, vaikka varmaan se onkin Rönkkösen tapa osoittaa sitä. Seksistä on hyvä puhua suoraan, ja tabukulttuuri joutaakin roskikseen. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi seksin ja seksuaalisuuden korostaminen, mikä ei välttämättä ollut se asia, joka määritti omia sinkkuaikojani eniten.
VastaaPoistaSirri, No just tuo! Jatkuvasta seksipuheesta ja kyrpä/pillu-puheesta ei niinkään tule seksuaalisesti itsevarman ihmisen mielikuva vaan sellainen olo, että juuri sen "olen hyvin seksuaalinen ja siksi puhun siitä koko ajan" -vouhkaamisen alla onkin lopulta jotain ihan päinvastaista.
PoistaMinua kyllä nauratti tätä kirjaa kuunnellessa monta kertaa, mutta ihan loppuun asti ei huumori napannut.
Pelkästään tämän blogitekstin perusteella voisin jo olla melko varma, etten yhtään tykästyisi tähän kirjaan. Ehkä minussa asuu jokin pieni konservatiivi liberalismin alla.. :D
VastaaPoistaTyperältä tuo kirja tuntui, en ymmärrä missä siinä huumoriakaan olisi ollut. Enkä ole tässä ilkeä, mutta en kyllä myöskään pakonomaisesti kaiken roskan hyväksyvä. Seksi taas sinänsä on minusta ihan muuta kuin törkeilyä ja eri vuoteisiin hyppelyä. Ei ihme, jos ei onnistu eikä tunnu missään.
VastaaPoista