torstai 29. maaliskuuta 2018

Kilpinonnan kuorella

John Green: Kilpikonnan kuorella
(Turtles All the Way Down, 2017)
WSOY 2018, 7h 37min.
Suom. Helene Bützow
Lukija: Anna Saksman

John Greenin nuortenkirjat liikkuvat kirjastossa sen verran tiiviiseen tahtiin, että halusin itsekin kokeilla, kuinka viihdyttävistä kirjoista on kyse. Aiemmin olen lukenut Greeniltä Tähtiin kirjoitetun virheen, joka ei niin sanotusti ollut minun kirjani.

Pakkomielteistä, tai ehkä enemmänkin pakkoajatuksista, kärsivä 16-vuotias Aza käy säännöllisesti terapiassa, mutta ei aina muista syödä lääkkeitään. Välillä ajatusten kanssa on parempia kausia, välillä huonompia. Kun melko lähellä asuva miljonääri Russell Pickett katoaa, hänen löytymiseensä johtavasta vihjeestä luvataan 100 000 dollarin palkkio. Aza ei ole syöksymässä miljonääriä etsimään, vaikka on aiemmin ollut samalla leirillä Pickettin pojan, Davisin, kanssa. Paras ystävä kuitenkin painostaa Azaa hitusen ja pian tytöt jo istuvatkin miljonäärin talossa jututtamassa Davisia.

Näyttäisi siltä, että Green pitää filosofoinnista. Vaikka Kilpikonnan kuorella sisältää kadonneen etsimisen lisäksi myös ihastumisia ja muita perinteisiä nuortenkirjallisuuden aineksia, suuren osan huomiosta saa Azan päänsisäiset pohdinnat. Minua nämä Azan pakkoajatukset hirvittivät. Ne vievät Azan ajasta ja energiasta valtavan ison osan ja vaikeuttavat arkielämää, erikoistapauksista puhumattakaan.

Synkistä ja ahdistavista aiheista huolimatta tarina loppuu toiveikkaasti. Green ei tyydy arvattavimpaan lopputulokseen tarinan millään osa-alueella.

---

Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin

2 kommenttia:

  1. Mutta tykkäsitkö sä tästä? Odottaa hyllyssä, mutta mulla on tosi outo suhde Greenin kirjoihin. Silleen siis outo, että olen lukenut ne lähes kaikki vaikken oikeastaan yhdestäkään voi väittää erityisen paljon pitäneeni. Mutta olisiko tämä poikkeus, josta ehkä tykkäisin (kun varmaan väistämättä sen kuitenkin luen)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina, Muotoilisin jotenkin niin, että tässä oli kohtia ja käänteitä, joista kyllä tykkäsin. Mutta kokonaisuus oli ehkä liian harkittu tai laskelmoitu.

      Mua nämä Greenin kirjat vetävät kovasti puoleensa (olen esim. ostanut sukulaistytöille lahjaksi), mutta lukemiseen on ollut aika korkea kynnys.

      Poista