Anna Wickham: Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn valitut runot Oppian 2018, 64s. Toim. & suom. Tuomas Kilpi |
Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn on Anna Wickhamin tuotannosta valittujen runojen kokoelma. Wickham, oikealta nimeltään Edith Alice Mary Harper, oli 1900-luvun vaihteen merkittävimpiä feministisiä runoilijoita. Hänen isänsä kannusti tytärtään kirjoittajanurallaan, mutta Wickhamin mies, Patrick Hepburn, ei katsonut nuoren äidin kirjallisia tuotoksia ja urahaaveita hyvällä. Wickhamin runoja todisteena käyttäen Hepburn järjesti vaimonsa vastoin tämän omaa tahtoa mielisairaalaan. Wickham kuitenkin jatkoi runojensa kirjoittamista myös mielisairaalassa viettämiensä viikkojen ajan, eikä kirjoitusinto tuosta laantunut - päin vastoin.
Ehkä tunnen runoja ylipäätään liian huonosti, sillä näistä Wickhamin runoista en saanut irti oikein mitään. Runoissa puhutaan kauniisti vanhemmuudesta ja äidin onnesta, suorasukaisesti himoista ja katkeruudesta. Mutta ennen kaikkea odotin tältä kokoelmalta sitä feministisyyttä ja kirjan nimen mukaista kiihkeyttä. Näitä en runoista paljoa kuitenkaan löytänyt.
Yksi syy lukupettymykseeni saattoi toki olla ihan sekin, että kirjan aloittava lyhyt elämäkertakatsaus oli todella mielenkiintoinen ja olisin ehkä sittenkin mieluummin lukenut Wickhamin elämäkerran kuin hänen runojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti