Pienen pieni maa

Gaël Faye: Pienen pieni maa
(Petit pays, 2016)
Like 2018, 217s.
Suom. Einari Aaltonen

Pienen Burundin valtion ottaessa ensimmäisiä askeleita demokratiana vuonna 1993, tulevaisuus näyttää hetken valoisalta. Aivan liian pian asiat alkavat mennä pahasti pieleen: tehdään vallankaappaus ja syttyy sisällissota, jossa etenkin tutsit ovat vaarassa. 10-vuotiaan Gabyn isä on ranskalainen, äiti ruandasta lähtöisin oleva tutsi. Gaby kuvaa kiihtyvää sekasortoa ja sen kaikkialle ulottuvia lonkeroita kuten lapsi asiat näkee: asioiden ja tapahtumien syy-seuraussuhteet ovat hämäränpeitossa, mutta niinhän ne ovat usein aikuisillakin.

Pienen pieni maa on kirja, josta jää hämmentynyt olo. En voi ymmärtää Gabyn isää, joka jättää kaksi lasta yksin kotiin levottomuuksien velloessa ympärillä. Ylipäätään lapset tässä kirjassa ovat käsittämättömän yksin!

Kaiken epävarmuuden, pelon ja jatkuvan vaaran uhan keskellä välähtelee kuitenkin myös pieniä toivon hippusia:

"- Voiko kirja muuttaa ihmistä?
- Totta kai, kirja voi muuttaa sinua! Ja jopa elämääsi. Kuin salamanisku. Eikä koskaan voi tietää, milloin jokin kirja kolahtaa oikein kunnolla. kirjoihin täytyy suhtautua kunnioituksella, ne ovat nukkuvia haltioita."

Pienen pieni maa on niitä tarinoita, jotka eivät hellitä otettaan aivan heti. Ne kypsyvät vielä kirjan kansien sulkeuduttua ja jättävät pysyvän jäljen.

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa